Tilliliha takaisin ja lunnisoosia pöytään

4.6. 3:00

Älkää syyllistäkö tillilihaa. Mitä pahaa on hiljalleen keitetyssä naudanlihassa tillikastikkeen kera?

Myönnettäköön, että hieman limaisessa harmaudessaan se voi olla vastenmielisen näköistä. Ja tunnustettakoon myös, että aivan halvimmat naudanlihapalat ovat sitkasta pureskeltavaa. Mutta toisinaan tämäkin ruoka oli aivan kelvollista kouluruokaa.

Koulujen ruokalistoilta tilliliha on jo aikaa sitten poistunut, mutta edelleen se tuntuu kummittelevan. Äsken julkaistussa kyselyssä pyydettiin nimeämään kouluruokien ykkösinhokit ja -suosikit.

Se, että juuri tilliliha nousi esille ykkösinhokkina, johtui kyselyn rajauksesta. Kyselyn kohderyhmänä olivat yli 18-vuotiaat. Kuvaa nykyisestä kouluruoasta se ei siis antanut.

Eduskunta määräsi vuonna 1943, että kansakoulujen on tarjottava koululaisille maksuton lämmin lounas vuoteen 1948 mennessä.

Vellivuosien jälkeen kouluruoka koki monta etappia, joiden varrella ovat olleet pinaattikeitot, kanaviillokit, maksapihvit ja kumiperunat.

Menneellä viikolla Porin kouluissa on syöty jauhelihakastiketta, pyttipannua, kalakeittoa, broileri-lasagnettea ja hampurilaisia jäätelöpuikon kera. Mainittakoon, että viimeksi mainittu on poikkeuksellinen päättäjäisherkku.

Kun silmäilee kouluruokalistoja pitemmällä ajanjaksolla, havaitsee niiden samankaltaisuuden. Syynä on tunnoton ruokapalvelualan toiminnanohjausjärjestelmä Aromi, jolla tehdään raaka-ainetilauksia, ohjataan tuotantoa, ylläpidetään reseptejä ja tehdään ravintoainelaskelmia.

Tähän paikkaan on siis hyvä siteerata Tuntematonta sotilasta.

”Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä!”

Todettakoon, että suomalainen kouluruoka on edullista ja ravitsevaa.

Muista maista löytyy valtava määrä huonoja esimerkkejä epäterveellisestä kouluruoasta tai sen korvaamisesta heppoisilla eväillä.

Esimerkki toisesta päästä on Ranska, jossa kouluruokailu voi sisältää jopa viisi ruokalajia. Pääruoan lisäksi natustellaan juustoja, nautitaan alkupaloja, salaatteja ja jälkkäriä. Ruokailun kestossa ei hätäillä, sillä se koetaan sosiaalisena tapahtumana.

Suomalaisen kouluruokailun tiukka ohjaus sähköisin reseptijärjestelmin jättää lähes kokonaan pois mielikuvituksen kouluruoan valmistuksesta. Koulussa kokin ei tarvitse olla kummoinenkaan rotissööri – konehan se sanoo, kuinka paljon pippuria pataan pistetään.

Vilpitön toive olisi, että kouluissa olisi edes kerran kuukaudessa todellinen Gordon Ramsay -päivä, jolloin ruokalistassa voitaisiin päästää mielikuvitus valloilleen.

Voisiko lapsosille tarjoilla lunnisoosia, skottilaista haggista tai nostalgiamielessä sitä tillilihaa?

Rajansa silti kaikella. Rauman kouluissa on oikeasti tarjoiltu koululounaaksi lapskoussia. Se on jo rääkkäystä.

Kirjoittaja on toimittaja ja kokkikerholainen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut