Kun poistuu lattevyöhykkeeltä, saakin tilata ihan vain maitokahvin – Osa-aikainen Satakuntaan paluumuuttaja huomasi hauskoja eroja maaseudun ja pääkaupungin välillä

Kirjoittaja tituleeraa itseään osa-aikaiseksi paluumuuttajaksi ja kertoo hankkineensa pienen punaisen tuvan Pohjois-Satakunnasta.

26.5. 3:00

Niin vain sitä taas alkoi aktiivimökkikausi ja pitää totutella maaseudun elämäntapaan.

Kun stadilainen suuntaa Kehä III:n eli lattevyöhykkeen ulkopuolelle, kannattaa ottaa seikkailumieltä mukaan. Saattaa nimittäin olla niin, että latte on ihan vaan maitokahvi ja espresso tumma kahvi. Maalla vaalea kahvi saattaa saada täystyrmäyksen mitättömänä vihtavetenä, ja kahvimuki kädessä harvemmin käyskentelee kukaan, vaan nautitaan mieluummin ihan vaan aidot perskahvit.

Jos haluaa olusille Helsingissä, voi poiketa vaikka Manskun varrella Pub Mullikkaan, kun taas pohjoissatakuntalaisella vajaan 1 500 asukkaan pikkupaikkakunnalla vaihtoehtona on Bar Marilyn.

Kokemukseni mukaan Helsingin kaduille pukeutumisessa kannattaa välttää huomio-oranssia metsästystakkia. Kun pukeuduin näin, ihmiset pysähtyivät ja alkoivat katsella taivaisiin. Osa hypähti varmuuden vuoksi pois samalta jalkakäytävältä kuin sähköiskun saaneena. Lopulta hoksasin saman mitä kanssakävelijätkin: ahaa, katolta ei putoakaan niskaan lunta ja jääpuikkoja – ihan vaan huvikseen voi pukeutua huomioväriin.

Sama takki kylänraitin pitkällä suoralla on osoittautunut oivalliseksi vaatekappaleeksi. Kun normiväreihin pukeutunut ohitetaan kyynärpäitä hipoen ja sepelit sinkoillen, niin tämän takki omistajineen näkyy kauas. Kohdalla hiljennetään varmuuden vuoksi melkein kävelyvauhtiin – uteliaana silmäillen, onko tuo ehkä töissä vai millä asialla on täällä, liekö tutka piilossa pusikossa.

Oletamme, että maaseudulla syntyneillä ja kasvaneilla on pukeutumisessakin säilynyt jonkinlainen kosketus luonnonolosuhteisiin.

Kun näki Helsingin keskustassa yli 20 asteen pakkasella kanadagoosen ja jalassa trendikkäät haisaappaat, jäin pohtimaan olikohan maalaisjärki jäässä vai liian pitkä maaseutujakso takana.

Kun kaupungissa koirapuistossa viisi koiranomistajaa huhuilee yhtä aikaa Luna-koiraa (Suomen yleisin koiran nimi viime vuonna Kennelliiton mukaan), niin maalla metsässä karjutaan reippaalla äänellä ”PIKIIIIIII, tänne heti, -kele!”

Erilaisuus on rikkautta, eikö vain?

Kirjoittaja on osa-aikainen paluumuuttaja, joka hankki oman puuhamaan ja pienen punaisen tuvan Pohjois-Satakunnasta. Hän havainnoi pääkaupunki- ja maaseudun elämäntapojen törmäyksiä ja ilahtuu maaseudun arvostuksen noususta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut