Moni luulee suosivansa suomalaista, mutta syö silti puolalaista ruokaa

Jopa ”suomalainen” metsäsienisalaatti voi tulla muilta mailta.

29.5. 3:00

Minulla on ruokailuun liittyvä pinttymä, jonka tiedän ärsyttävän kanssaruokailijoita. ”Anna nyt jo olla”, minulle sanotaan.

Luen kotipöydässä tai keittiön työskentelytasolla olevien pakkausten tuoteselosteita. Kyse on empiirisestä tutkiskelusta, jonka tarkoituksena on selvittää, onko ruoanlaitossa käytetty tai valmis einestuote tehty Suomessa suomalaisista raaka-aineista.

Useimmiten ei ole. Sen näkyy yleensä jo avainlipun puuttumisena pakkauksesta. Jos tuote on oikeasti suomalainen, sitä ei todellakaan unohdeta korostaa elintarvikeyritysten brändityössä.

Aito asia on toista kuin belgialaista potuista valmistetut mutta punaisen tuvan ja perunamaan kuvalla markkinoidut ”mummon muussit”. Sellaisiinkin olen törmännyt.

Runebergin torttuja tehdään Latviassa

Viimeaikaisia hämmästelyn aiheitani ovat olleet punajuurisalaatti ja sienisalaatti: ei avainlippua.

Suuren suomalaisen elintarvikekonsernin valmistuttaman (ei siis valmistaman) punajuurisalaatin juurikkaiden alkuperää ei mainita pakkauksessa, mutta nettisivuilla sen kerrotaan olevan EU. Se tarkoittaa kenties Unkaria tai Puolaa.

Sama pätee toisen yrityksen metsäsienisalaattiin, jota markkinoidaan suomalaiselta näyttävän metsäsienen kuvalla. Sienetkin ovat EU-alkuperää. Siis haloo! Tuodaanko meille oikeasti kangasrouskuja, leppärouskuja tai niistä valmiiksi tehtyä salaattia ulkomailta, kenties Puolasta?

Kaiken huippu olivat makeisista ja leipomotuotteista tunnetun yli 130-vuotiaan suomalaiskonsernin alkuvuoden runebergintortut. Ne oli valmistettu Latviassa. Jos kaikkien aikojen suurin suomalaisuusmies ja Maamme-laulun sanoittaja J.L. Runeberg olisi tästä tietoinen, hän kääntyisi haudassaan Porvoon Näsinmäellä.

”Onko ruoan kotimaisuus meillä pelkkä myytti, josta sen paremmin teollisuus, kauppa kuin kuluttajat eivät käytännössä välitä kaikesta lähiruokarummutuksesta ja omavaraisuuspuheesta huolimatta?”

Suomessa enää kaksi sillinvalmistajaa

Minulle sanotaan, että ”niin muuttuu maailma, Eskoni.” Suomi on ollut vuodesta 1995 EU:n jäsen, mikä tarkoittaa yhteismarkkina-aluetta ja elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta.

Näin on, mutta miksi elintarvikkeet tuntuvat liikkuvan suomalaisittain vain yhteen suuntaan? Suomen kaltaiseen marja-aittaan ja 60 000 järven maahan tuodaan muista maista esimerkiksi valtavan paljon enemmän marjoja ja kaloja kuin mitä Suomesta viedään muihin maihin.

Kotimaisia sillinvalmistajiakin taitaa olla enää vain kaksi. Muiden suomalaisten merkkisillien valmistus siirtyi nelisen vuotta sitten arvatkaa minne: Puolaan.

Suomalaisyritysten käyttämän tuontibroilerin alkuperämaat ovat sentään pääosin toisessa ilmansuunnassa. Broikkoa tuodaan hämmästyttäviä määriä muun muassa Thaimaasta.

Perinteinen suomalainen elintarvikekonserni valmistaa tortuista suomalaisimman Latviassa.

Ruotsalainen ruoka on ruotsalaisempaa

Kun tutkin ruotsalaisten elintarvikeyritysten tuotepakkauksia, huomaan suurimman osan naapurimaan ruoka-aineista olevan oikeasti ruotsalaisia. Sama pätee muun muassa Viroon ja virolaisuuteen.

Miksi Suomessa on toisin? Onko ruoan kotimaisuus meillä pelkkä myytti, josta sen paremmin teollisuus, kauppa kuin kuluttajat eivät käytännössä välitä tuon taivaallista kaikesta lähiruokarummutuksesta ja omavaraisuuspuheesta huolimatta? Onko viime kädessä kyse ainoastaan rahasta sekä sieltä ostamisesta, mistä halvimmalla saa?

Ehkä minunkin on parempi antaa jo olla. Puolassa tehdään ihan hyviä ruokia.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut