Satakunnan ruutitynnyri kytee: Laura palaa, Krista kiehuttaa

”Osa kansanedustajista on jo vetänyt omat johtopäätöksensä ja päättänyt vetäytyä pankolle. Eduskunta saa jäädä”, kirjoittaa Juha Ståhle kolumnissaan.

24.5. 3:00

Mikä on se, joka on tehty vakaasti ja maltillisesti ja jonka prosessi on vähäeleinen, tyylikäs, perusteellinen ja koruton? Silti ei ole aihetta kilistelyyn.

Taisi olla ihan liian helppo kysymys, suorastaan triviaali. Eduskunnan tekemä Nato-päätös se tietysti on. Kyseisillä laatusanoilla asiaa kuvaili valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) lehtihaastattelussaan (Ilta-Sanomat 21.5.). En muista, että hän olisi avannut adjektiivipankkiaan noin levälleen silloin, kun vuosituhannen sote-uudistus sai sinettinsä.

Eduskunnan ei pidä silti jäädä tuleen makaamaan, vaikka graniittilinnan päätöksenteon yksimielinen tehokkuus ilmeisesti saavutti Nato-prosessissa huipentumansa. On pantava uutta pökköä pesään myös muilla saroilla. Mutta on kyllä pakko myöntää, että ei heti tule mieleen toista aihetta, josta 188 kansanedustajaa voisi olla yhtä nopeasti yhtä köyttä kuin Natosta oli. Silti kannattaa aina yrittää, vaikka aivan uusi peikko odottaa kansanedustajia jo.

Se pahis on ensi huhtikuun eduskuntavaalit, joissa erinomaisen eduskunnan maanmainioiden kansanedustajien täytyy uusia valtakirjansa. Harmi, ettei vaaleja voi korvata gallupilla. Olisihan se eduskunnassa istuville senaattoreille uusi veretseisauttava triumfi, jos jatkomandaatin saisi ilman kallista kampanjointia, turhia torikäyntejä ja vain närästystä aiheuttavia makkarailotulituksia. Se vasta olisi oikeaa gallup-demokratiaa.

Mutta vaalit ovat tulossa, joten osa kansanedustajista on jo vetänyt omat johtopäätöksensä ja päättänyt vetäytyä pankolle. Eduskunta saa jäädä.

Vaalikampanjan kumea jyly on voimistunut myös Satakunnan vainioilla, sillä se on normaali olotila. Vesisuksiprognoosi on kertonut jo jonkin aikaa, että viime eduskuntavaalien äänihirmu Laura Huhtasaari (ps.) ilmoittaa paluustaan Merikarvian syleilyyn ja hingustaan vaihteeksi Suomen parlamenttiin. Miten vaalikarja reagoi pelinpoliitikkonsa paluuseen? Tuoreessa muistissa ovat hänen edesottamuksensa, joissa hän ensin singahti eduskuntaan, heti perään europarlamenttiin, ja Porille hän käänsi selkänsä. Miten kauan hän nyt aikoo viihtyä eduskunnassa, jos tulee sinne valituksi?

Mitä tekee Satakunnan special one, ministeri Krista Kiuru (sd.), jolle maanantaiaamun Helsingin Sanomat (23.5.) uhraa paljon palstatilaa? Lehden long covid-juttu kertoo hänen harjoittamastaan päsmäröinnistä, virka-ajan ulkopuolisista puhelinsoitoista, kokousmonologeista ja sen sellaisesta. Tuttu juttu, saattaisi sanoa hänen porilainen poliitikkokollegansa.

On silti vaikea uskoa, että tahtonainen malttaa jättää valtakunnan politiikan, vaikka hän ei enää ministeriksi pääsisikään. Jos hän kaikesta huolimatta niin tekee ja päätyy vaikkapa Porin kaupunginjohtajaksi, kaupunki saisi pito- ja elinvoiman lisäksi työntövoimaa, suuntaan ja toiseen. Sekin ehkä nähtäisiin, miten soi Krista Kiurun ja hyvinvointialuepomo Kirsi Varhilan sd-jazz Kokemäenjoen suistossa. Kuka nyt pomottaisi ja ketä, mitä, häh?

Kirjoittaja on entinen toimittaja, joka vaihtoi kynän vesuriin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut