Työaikasaldojen leikkaaminen on varkaus rahasta ja terveydestä

”Liian usein on niin, että säännöllisen työajan ylittävät liukumasaldot katoavat nollauksen myötä ilman, että työntekijä saa niistä mitään kompensaatiota”, pohtii Jari Myllykoski (vas.) kolumnissaan.

23.5. 3:00

Kaikesta tehdystä työstä kuuluu saada korvaus joko rahana tai palkallisena vapaana. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ylemmillä toimihenkilöillä sekä eri alojen asiantuntijatehtävissä työskentelevillä tämä työelämän peruslähtökohta ei valitettavasti aina toteudu.

Liukuvan työajan saldoleikkuri leikkaa jo tehdyn työn laskiämpäriin, eikä tätä harmaata ylityötä ole papereita katsomalla kukaan koskaan tehnytkään.

Projekteilla on valtava kiire, ja työkulttuuriin kuuluu, ettei työtunteja paljon lasketa tai lomia pidetä. Työajan ylittävää liukumasaldoa kertyy melkoisesti, eikä sitä ehditä koskaan purkaa ennen leikkuria. Työnantaja voi olettaa, että työntekijä tulee ennen työajan alkua työpaikalle valmistautumaan työpäivään, jää päivän jälkeen omalla ajallaan laittamaan asioita paikalleen tai tekee normaalin työaikansa päälle työtehtäviään työpaikan ulkopuolella – tätä voi kutsua harmaaksi ylityöksi.

Liukuva työaika tuo työntekijöille vapautta ja mahdollistaa tuottavuutta, kun työ sujuvoituu. Toisaalta se johtaa tilanteeseen, jossa töissä vietetty aika venyy venymistään ja plussatunteja kertyy – lain mukaan ylitystä voi olla seurantajaksolla korkeintaan 60 tuntia. Joillain aloilla on käytäntönä, että kertynyt liukumasaldo nollataan esimerkiksi neljän kuukauden välein. Mikäs siinä, jos työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus pitää ns. ”saldovapaita” eli palkallisia vapaapäiviä tuntikertymän pienentämiseksi tai saada leikkautuvasta pluskertymästä rahallinen korvaus, vaikka raha ei lepoa korvaakaan.

Kuitenkin liian usein on niin, että säännöllisen työajan ylittävät liukumasaldot vain katoavat nollauksen myötä ilman, että työntekijä saa niistä mitään kompensaatiota. Aivan kuten sirkuksessa taikurin esityksessä, ne vain katoavat jälkiä jättämättä. Saldoleikkurin heilahtaminen osuu vielä usein sellaisiin työntekijöihin, jotka tekevät oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa kannalta liikaa töitä.

Työelämässä tuleekin kiinnittää paremmin huomiota työntekijän vapaa-ajan suojeluun. Uupumisesta johtuvat sairaspoissaolot ja kuntoutumisjaksot ovat työpoissaolojen syynä jo ylittäneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Vaikka uupumuksesta toivutaan yleisesti hyvin, kurittaa tämä työkulttuuristamme ja sen pelisäännöistä kumpuava ongelma jo vasta työuraansa aloittaviakin työntekijöitä. Työntekijöiden uupuminen on kallis pieti työnantajille ja kansantaloudelle – joidenkin varovaisten arvioiden mukaan 10 miljardia vuositasolla, työterveyslaitoksen arvioiden mukaan työhyvinvoinnin ongelmat maksavat kokonaisuudessaan 40 miljardia euroa vuodessa.

Työelämän lähtökohtana pitää olla se, että kaikesta työstä tulee maksaa. Harmaat ylityöt tulee tehdä näkyviksi esimerkiksi kirjaamalla työehtosopimuksiin aloitus- ja lopetustyöt. Samoin saldoleikkureiden käytöstä tulee luopua ja taata työntekijälle korvaus kaikesta tehdystä työstä. Rahallinen korvaus on vähintä mitä voi vaatia, mutta myös vapaiden saaminen sekä ennen kaikkea niiden pitäminen on tärkeää levon ja palautumisen kannalta. Kun näin ei ole, saldojen leikkaaminen tulee, estää lailla.

Kirjoittaja on kansanedustaja (vas.).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut