Sunnuntaipoikaystävä on osoitus siitä, että mikään ei riitä

Ella Lintujärvi

21.5. 3:00

”Voisin olla sun sunnuntaipoikaystävä.” Tällaisia ehdotuksia on tullut minulle vastaan niin deittiprofiileissa kuin kasvotustenkin. Toisin sanoen voitaisiin käyttäytyä siis kuin pariskunta ilman sitoutumista.

Deittailumaailma on täynnä uusia termejä, joita erityisesti oma sukupolveni rakastaa viljellä. Sunnuntaipoikaystävä on suomenkielinen vastine friends with benefits -suhteelle. Situationship puolestaan tarkoittaa vapaasti käännettynä ”säätöä”, jossa ainakin toisella osapuolella on salattuja tunteita.

Lisäksi nuoret ovat lisänneet deittailuun kokonaan uuden vaiheen: talking stagen eli ”puhumisvaiheen”. Puhumisvaihe on treffailun ruohonjuuritaso, joka edeltää varsinaista tapailuvaihetta.

Puhumisvaihe on varmasti osittain korona-ajan perua. Kun muita ihmisiä ei ole voinut tavata kasvotusten, uusiin ihmisiin tutustuminen on tapahtunut netissä.

Uudet termit heijastelevat yhteiskunnan muutosta. Sosiaalinen media ja yhä kiireisempi elämä ovat lyhentäneet ihmisten keskittymiskykyä. Saatavilla olevien tuotteiden paljouden takia mikään ei enää riitä. Tämä heijastuu deittailuun. Moni ei nykyään halua sitoutua, koska kulman takana voi odottaa jotain parempaa.

Ymmärrän, jos joku ei halua sitoutua. Elämässä voi olla meneillään asioita, jotka vievät huomiota kaikelta muulta, tai ehkä tunteet eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi suuriksi.

Ongelmallista on, jos ei halua sitoutua, koska joku parempi voi tulla vielä vastaan. Totta kai jokaiselle voi löytyä nykyistä puolisoa sopivampi vaihtoehto. Maailmassa on kohta kahdeksan miljardia ihmistä. On hyvin epätodennäköistä, että vierellä oleva henkilö on se kaikista soveliain.

Miksi kumppanin täytyy olla se kaikista sopivin? Eikö se riitä, että toisen kanssa on mukavaa ja parisuhde tekee onnelliseksi?

En halua syytellä ikätovereitani, sillä ajattelen usein samoin. Olen monesti käyttänyt deittisovelluksia, vaikka olen jo tapaillut jotakuta tiettyä. Uteliaisuus siitä, millaisia ihmisiä on vapailla markkinoilla, on vienyt voiton. Olen toki kertonut asiasta rehellisesti, mutta se ei poista käytökseni ongelmallisuuden ydintä.

Jos aina etsii jotain parempaa – oli se sitten työpaikka, auto tai puoliso – ei koskaan voi olla täysin tyytyväinen. Siispä tyytyminen taitaakin olla onnellisuuden salaisuus.

En kannusta tyytymään suhteeseen, joka ei tee onnelliseksi. Nykyajan deittailukulttuurin yksi hyvä puoli onkin se, että moni uskaltaa kertoa heti, ettei ole etsimässä parisuhdetta. Rennossa ja huolettomassa tapailussa on edelleen stigma. Siinä ei ole mitään väärää, kunhan molemmat ovat mukana yhteisymmärryksessä.

Moni, mukaan lukien minä, kuitenkin pelkää sitoutumista turhista syistä. Jotkut uskovat, että elämän tarkoitus on vain olla onnellinen. Jos joku tuo elämääsi iloa, naurua ja lämpöä, ei muulla ole väliä.

Kirjoittaja on toimitusharjoittelija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut