Avataanko kolkuttavalle ajoissa? Häikäilemätön johtaja osaa poliittisen kaupankäynnin

19.5. 3:00

Viime sunnuntaina pidettiin Säkylän kirkossa perinteinen kaatuneiden muistopäivän jumalanpalvelus. Se poikkesi tällä kertaa totutusta. Osallistujien joukossa oli tusinan verran amerikkalaisia Nato-sotilaita. Vieraat huomioitiin asiaankuuluvalla tavalla.

Vt. kirkkoherra Ismo Nieminen referoi sanomaansa spontaanisti englanniksi, ja kanttori Mikko Pelkonen otti ohjelman lisukkeeksi pari vieraiden äidinkielellä esitettyä laulua. Päivän maailmanpoliittista tilannetta symboloivat hyvin sankarihaudan seppeleenlaskua seuranneet vieraan vallan sotilaat.

Varuskuntapaikkakunnalla sotilaan näkeminen on arkipäivää. Tuntemattomaan univormuun pukeutunut onkin sitten jo eri juttu. Tilaisuuteen osallistuneille hiipi mieleen monenmoista ajateltavaa.

Eduskunnan kiistattomalla siunauksella ja kansan tuella Suomi on tällä viikolla lähtenyt uuteen seikkailuun, jonka loppuhuipennusta ei vielä ole kirjoitettu.

Viime päivinä ilmennyt Turkin vastahanka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle saattaa olla kohtalokasta. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on häikäilemätön johtaja, joka osaa poliittisen kaupankäynnin. Se ehkä pitkittää puolustusliiton päätöksentekoa.

Turkille suurin kynnyskysymys on kurdien asema Suomessa ja Ruotsissa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Turkki on käyttänyt veto-oikeuttaan Natossa aiemminkin edistääkseen asiaansa kurdien suhteen. Toisena tavoitteena on siirtää huomiota kotimaassa talousmurheista kansainväliseen politiikkaan.

Muutamilla muillakin jäsenmailla voi olla nyt pelin paikka. Veljeskansamme Unkari on arvaamaton. Sukulaisuus ei paljon paina, jos hengitetään nationalismia. Venäjä haluaa hämmentää keitosta.

Voi käydä niin, että kolkuttavalle ei avata ellei lunnaita makseta. Lunnaat saattavat olla, ainakin periaatetasolla, todella raskaat. Joutuisimme ehkä hiljaisesti hyväksymään ihmisoikeusloukkauksia ja muita eettisesti kestämättömiä ilmiöitä. Se on vaikea pala päättäjillemme nyt ja tulevaisuudessa.

Sama pätee Ruotsiin. Pahin tilanne Suomen kannalta on jäädä määräämättömäksi ajaksi parkkiruutuun. Pysäköinnin hinta nousee. Pidemmällä aikavälillä odotus saattaisi tietää jopa Ukrainan kaltaista kohtaloa.

Pelkällä Nato-maiden sympatialla emme selviäisi, jos Venäjä alkaisi korjailla rajoillamme historiallisia ”vääryyksiä ”.

Euroopan unionin jäsenenä Suomi on ollut voimakkaampien Venäjä-pakotteiden kannattaja.

Liiaksi maiden omista lähtökohdista tehdyt ratkaisut ovat vesittäneet lännen yritykset saada aikaan riittävää taloudellista vaikutusta. Venäjän öljy ja maakaasu ovat virranneet unionin maihin lähes entiseen malliin. Nousseiden hintojen ansiosta maa on kaupassa saanut sotakassaansa puoli miljardia euroa päivässä. Siitä riittää tukea myös väsymättömälle propagandakoneistolle.

Saamme sen tuotoksista varmasti osamme.

Kirjoittaja on eläköitynyt alakoulun rehtori ja nykyinen vaari.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut