Jonkun pitäisi hävetä, kun peli päättyy juniori-ikäisen tuomarin itkuun – Pesäpallolla on sitkeä murhe

Tuomareista on pula, mutta laji on kyvytön korjaamaan vikaansa, kirjoittaa Hannu Pitkäranta.

15.5. 3:00

Juniorikentällä on kuuma muutenkin kuin sään puolesta. Kotijoukkueen pelinjohtaja kertoo 14-vuotiaalle pelaajalle tämän olevan ”pelleidiootti”. Sen jälkeen hän sanoo teini-ikäiselle tuomarille häpeävänsä tuomaria.

Pari viikkoa myöhemmin sama pelinjohtaja tarttuu pelaajaansa rinnuksista. Noin 15-vuotias tuomari poistaa aggressiivisen pelinjohtajan pelistä ja kertoo myöhemmin olleensa kauhuissaan. Molempien ura jatkuu seuraavassa pelissä.

Hannu Pitkäranta

Toisaalla edellistä nuorempi junnutuomari kävelee itkien pois kentältä. Peli on kesken, mutta tuomarille loppu. Hänet on laitettu vaikeaan paikkaan ikäänsä ja kokemukseensa nähden. Virheitä tulee, pelaajat huutelevat, katsomo huutelee, poika hermoilee ja alkaa jännittää entistä enemmän. Virheet ja ivalliset huudot lisääntyvät, kunnes poika murtuu ja kävelee pois.

”Onko sulla tuomari ripulit housuissa. Housut lököttää sillai.”

Tämä tuomari on jo aikuinen. Hän ottaa hörpyn vesipullosta eikä reagoi, vaikka kuulee muutaman metrin päässä selän takana huutelevaa miestä. Ei reagoi, koska viheltää nyt huippupesäpalloa.

Tuomarin nahka alkoi parkkiintua teininä, kun lasten pelinjohtajiksi muuntuneet vanhemmat ja ex-pelaajat sekä yleisö pyrkivät huutamalla muuttamaan tuomioita. Hän kesti sen, toisin kuin moni muu.

Sama laji, alin mahdollinen taso, mutta murheet eivät muutu. Porin ja Ulvilan kuntopesissarjassa on 17 joukkuetta, mutta vain yksi tuomari. Toista ei ole löytynyt. Tarjolla olisi lajia harrastavalle juniorille kesätyöpaikka, mutta kukaan ei halua tulla.

Ei halua, koska välttävästi pelaavat ja huonosti sääntöjä tuntevat kuntopelaajat saattavat kiroilla naama punaisena tuomarille. Sellainen on tukalaa kenelle tahansa, erityisesti lapselle.

Pesäpalloilussa tunnettu totuus on, että moni nuori tuomari lopettaa, koska kohtelu on välillä tolkutonta. Tuomareista on pula, mutta laji on kyvytön korjaamaan vikaansa.

Pesäpalloliitto on toki parantanut nuorten tuomarien asemaa mallilla, jossa joku määrätään kentän vanhimmaksi vahtimaan työrauhaa. Ihan hyvä, mutta jotain kertoo, että tuomarilla pitää olla oma suojelija. Eikä vahtivuoroon asetettu juniorin isä tai äiti ihmeisiin pysty.

Huutelu on surkea osa lajikulttuuria. Sen kohteena ovat tuomareiden lisäksi pelaajat ja toisaalta huutajat ovat usein pelaajia ja pelinjohtajia.

Joku varmaan haluaa kertoa, ettei pesäpallo ole ainoa ongelmalaji. Tosi on, mutta se on huono perustelu millekään.

Seuraavat kuukaudet pesäpalloa pelataan joka päivä jossain päin Suomea. Pyytäisin tuomareille ja pelaajille pelirauhaa, mutta turhaan. Ei tämä pyytämällä miksikään muutu.

Sitten se muuttuu, kun Pesäpalloliitto ja seurat ovat sitä mieltä, että ongelma pitäisi korjata.

Kirjoittaja on keskinkertainen kuntopelaaja ja entinen juniorijoukkueen puuhahenkilö. Kirjoituksen esimerkit ovat todellisia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut