Lenin-setä asuu Turussa

11.5. 3:00

Turku päätti poistaa V.I. Leninin rintakuvan kaupungin keskustasta. Se nostatti keskustelun patsaista ja historiapolitiikasta. Päätöstä ovat perustellusti kritisoineet historioitsijat Laura Kolbe, Kirsi Vainio-Korhonen ja Timo Soikkanen.

Kaupungin tiedotteen mukaan muistomerkki ei ole ”kaupungin arvoperustan ja kaupunkistrategian eteenpäin katsovan, uusiutumiskykyisen ja ihmisten tasa-arvoisia oikeuksia korostavan hengen mukainen”.

Tiedotetekstin byrokraattinen lennokkuus muistuttaa jo leninismin tuottamia ajatushelmiä.

Leninin muistomerkin siirtämiseen on toki omat syynsä. Proletariaatin diktatuurin isä ei varsinaisesti ollut mikään ihmiskunnan hyväntekijä. Stalinin patsaat on kaadettu, mutta romantisoitu Lenin-kuva elää yhä omaa elämäänsä.

Leninillä oli oma roolinsa Suomen itsenäistymisessä. Sitä oli poliittisesti tarkoituksenmukaista liioitella 1970-luvun Suomessa.

Lenin tunnusti Suomen valtion itsenäisyyden vuodenvaihteessa 1917–1918. Tunnustus oli tilanteen sanelema taktinen veto. Lenin-veijarilla oli ketunhäntä kainalossa.

Todellisena tavoitteena oli ”eroaminen yhdistymisen vuoksi”. Työväestön vallankumous johtaisi Suomenkin osaksi sosialistista kansojen perhettä.

Itsenäisyys olisi vain välivaihe. Vallankumouksen jälkeen Suomi olisi siirtynyt tai siirretty Neuvostovaltion vähemmän hellään huomaan.

Kuva Leninistä on jo kauan siten irtautunut historiallisesta henkilöstään, Vladimir Iljitš Uljanovista.

Minulle muistettavimpia Lenin-hahmoja on Taisto Reimaluodon rooli elokuvassa Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992). Jari Halosen ohjaama mestariteos on räävitön poliittinen komedia ja kertomus ihanteiden romuttumisesta.

Elokuvassa Lenin on haudasta noussut vampyyri, joka yrittää auttaa ”Suomen viimeistä kommunistia” tämän epätoivoisissa vallankumoushaaveissa. Surullisen hahmon ritari Lenin joutuu kuitenkin myöntämään aikojen muuttuneen.

Turun kaupungilla on oikeus määrittää, millaista historiaa halutaan muistaa julkisilla paikoilla. Historian siivoaminen on kuitenkin vaikea laji. Siksi suhtaudun näihin patsaiden siirtämisiin epäluuloisesti.

Siirto-operaatioiden taustalla on usein naiivi ja vaarallinenkin ajatus nykyisyyden puhdistamisesta historian painolasteista. Pois silmistä, pois mielestä.

Yhdysvaltain etelävaltioissa on viime vuosina kaadettu konfederaation muistomerkkejä. Etelävaltioiden sotilaiden ja poliitikkojen patsaiden on katsottu symboloivan rotuerottelua ja valkoista ylivaltaa. Muutama orjuuden vastustajan patsaskin on töhritty siinä vimmassa.

Kaatamisen sijaan voisi kokeilla nauramista. Paras rangaistus etelävaltioiden 1800-luvun rasistille on, että hänen patsaansa näkee afroamerikkalaisten poliitikkojen menestyksen.

Ja on ihan oikein Leninille, että hänen patsaansa on päässyt todistamaan bolsevismin häviötä.

Patsas on muisto menneisyydestä, jota emme välttämättä haluaisi kohdata.

Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut