Lakkokevät on ay-liikkeen mahdollisuus todistaa tarpeellisuutensa ja kääntää jäsenmäärät nousuun

3.5. 3:00

Tänä keväänä työntekijät peräävät oikeuksiaan ja puolustautuvat yrityksiltä murtaa työntekijöiden järjestäytynyttä neuvotteluoikeutta. Takana on historiallisen pitkä paperialan työtaistelu ja nyt alkamassa on mittakaavaltaan valtava 81 000 julkisen alan työntekijän lakko, jossa on kyse ennen kaikkea palkoista. Julkiset alat ovat jääneet palkkakehityksessä jalkoihin ja nyt inflaatio syö viimeisenkin käyttövaran pienipalkkaisten työntekijöiden pussista.

Hyvinvointivaltiomme tarvitsee tekijänsä. Jokainen hoitaja, opettaja, kiinteistönhoitaja ja kokki on tärkeässä roolissa yhteisten palveluiden toteuttamisessa. Julkinen sektori ansaitsee paremmat työolot ja palkat.

Kevään työtaisteluiden keskiössä ovat olleet hoitajat. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden saatavuuden varmistaminen tulevaisuudessa vaatisi monia toimia, jotka olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.

Jos sekään ei auta, että palveluasumisessa vähennetään veden juontia, jotta vessakäyntejä ei tarvitse pyytää, tai se, että työntekijät luopuvat kahvi- ja ruokatauoista, täytyy todella toivoa, että edes lakkoilu auttaa.

Jotta hoitajapula ratkaistaan, tärkeintä on saada palkat kohdilleen ja mitoitus sellaiseksi, että optimointijärjestelmien säätämisen sijaan aikaa jää tarpeeksi perustehtävän eli ihmisten hoidon ja hoivan antamiseen sekä kokonaisvaltaiseen auttamiseen.

Tämän kaiken keskellä hoitajajärjestöt Super ja Tehy valmistelevat joukkoirtisanomisia, sillä hallitus on, vasemmistoliiton vastustuksesta huolimatta, valmistellut pakkolakia, joka rajoittaisi hoitajien perustuslaillista oikeutta työtaistelutoimiin.

Potilasturvallisuuslaki lakko-oikeuden rajoittamisineen tuntuu väärältä lääkkeeltä tuttuun vaivaan, sillä lakon aikana on jo raportoitu hoitajamitoituksen olevan paikoin paremmalla tolalla kuin normaalioloissa.

Hoitajat ihmettelevätkin, miksi nyt väitetään potilasturvallisuuden vaarantuvan, kun kukaan ei ollut huolissaan samoista potilaista, kun työvuorossa oli henkilöstövajausta ja hoitaja painoi sairaalassa 16-tuntista päivää.

Julkisen sektorin ja hoiva-alan vaatimukset palkankorotuksista ja paremmista työoloista sekä paperiteollisuuden työntekijöiden puolustustaistelu neuvotteluasemansa heikennyksiä kohtaan tuntuvat oikeudenmukaisilta vaatimuksilta.

Nyt onkin ammattiliittojen suuri mahdollisuus osoittaa tarpeellisuutensa myös niille, jotka pitävät kahdeksan tunnin työpäivää, ylityökorvauksia ja sairausajan palkkaa itsestäänselvyyksinä.

Toivottavasti Hakaniemessä ei nyt säästellä markkinointipanostuksia kertomaan myöskään siitä, miten alipalkkauksen kriminalisointi ja ammattiliittojen kanneoikeus parantaisivat suomalaista työelämää.

Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (vas.).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut