112 lakkopäivää – hätä vai pelastus?

2.5. 3:00

Perjantaina 22. huhtikuuta päättyi Suomen historian pisin lakko yli 70 vuoteen, kun UPM ja Paperiliitto hyväksyivät sovintoesityksen. Lakko kesti yhteensä 112 päivää. Moni yhdistää saman numerosarjan ensimmäisenä yleiseen hätänumeroon.

Kertovatko kuluneet 112 lakkopäivää meille työmarkkinoiden hädästä vai työtaistelun tuomasta pelastuksesta?

Työmarkkinoilla on nähty useampia tulehtuneita kiistoja viime aikoina. Kriisiytyneet työmarkkinakiistat voi nähdä osana suurempaa työmarkkinajärjestelmän murrosta. Hajautetumpi sopiminen on tuotu osaksi työelämää, mikä voi johtaa alan sisällä epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin.

Paperiliiton neuvotteluissa oltiin alkuvuodesta tilanteessa, jossa 75 prosenttia alasta olisi työskennellyt samansisältöisellä sopimuksella, mutta yhden yrityksen osalta ehdot olisivat olleet heikommat.

Paperiliiton taistelu näyttäytyy ulkopuoliselle palkkakiistaa suurempana taisteluna perustavanlaatuisista oikeuksista. Taistelua käytiin tuntuvasta työajan lisäämisestä ilman palkankorotusta, luottamusmiesten aseman heikentämisestä ja ammattiliiton jäsenmaksujen perimisestä. Työtaistelutoimia käytiin myös siksi, että järjestäytynyt neuvotteluoikeus säilyisi jatkossakin liitoilla.

Työtaistelut ovat raskaita kaikille osapuolille, eikä niihin lähdetä kevyin perustein. UPM on arvioinut lakon maksaneen 180–220 miljoonan euron verran.

Samalla moni työntekijä sai kolhun luottamukseen, joka vaikuttanee vielä pitkään ajatuksiin työnantajasta ja omasta tulevaisuudesta sen palveluksessa. Luottamusta pitää vahvistaa kaikin tavoin osapuolten kesken, jotta alan toipuminen voi alkaa.

Kunta-alan neuvotteluissa ei ole saavutettu sopua. Naisvaltaisten alojen palkkataisteluissa kyse on ensisijaisesti oikeudesta palkkaan, jolla pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Työantajana ja neuvotteluosapuolena on julkinen sektori, mistä johtuen katse kääntyy myös poliittisiin päättäjiin.

Neuvotteluita seuratessa moni kysyy, olisiko aika palata kolmikantaisuuteen?

Tämä on lähtökohtaisesti työmarkkinaosapuolten käsissä. Työmarkkinajärjestöt tuntevat oman toimintaympäristönsä ja heillä on kyky sopia kompromisseista, joihin molemmat puolet ovat valmiita sitoutumaan pitkäjänteisesti. Mikäli sopimiseen pohjautuva järjestelmä ei luo vakautta, voidaan järjestelmää tukea myös poliittisesti.

Poliitikoiden tehtävä on vahvistaa ihmisten luottamusta ja työelämän pelisääntöjen toteutumista. Sopimisen kulttuurin vaaliminen on kuitenkin ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten käsissä.

Suomi tekee tällä hetkellä merkittäviä turvallisuuspoliittisia päätöksiä, joiden vaikutukset kantavat vuosikymmenien päähän. Myös työmarkkinajärjestelmän osalta tulisi katsoa vahvasti tulevaisuuteen. Osapuolien on löydettävä yhteinen näkemys järjestelmän tulevaisuudesta ja sen tavoitteista, jotta voimme luoda edellytykset työntekijöiden hyvinvoinnille, elinkeinoelämälle ja investoinneille vuosiksi eteenpäin.

Toimiva ja luotettu työmarkkinajärjestelmä on myös yksi keino turvata suomalaista yhteiskuntaa.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut