Luontolive omasta ikkunasta – lokkiperheeltä olen oppinut sen, että kesäaamuisin kannattaa herätä aikaisin, ja aina on aika suolapalalle

30.4. 5:00

Moni on seurannut viime vuosina internetissä erilaisia luontolivelähetyksiä. Niissä on päässyt näkemään esimerkiksi sääksien elämää ja pulleita saimaannorppia.

Oma suosikkini on viime vuodet ollut varsin henkilökohtainen livelähetys, jota voin seurata kotimme ikkunasta. En kyttää sieltä ihmisnaapureita, vaikka he olisivat toki kaikkien mielenkiintoisimpia seurattavia.

Meidän makuuhuoneemme ikkunasta silmien verkkokalvoille tarjoutuu kesäisin lokkilive, josta tällainen keski-ikäinen porilaisrouva ammentaa valtaisasti elämänsisältöä. Tämä innostus kielii tietenkin eniten allekirjoittaneen muun elämän kiinnostavuuden asteesta.

Ensimmäisen kerran bongasin kalalokkiperheen naapuritalon katolla viitisen vuotta sitten. Riemu oli suuri, kun vastakuoriutuneet pallerot alkoivat piipertää ikkunan alla.

Seuraavana kesänä jo hätäännyin, kun hautominen tuntui kestävän ja kestävän. Otin paniikissa yhteyttä tuttuun lintuharrastajaan, sillä luulin, että lokkimamma hautoo jotain tuhkamunia. Tuttavani valisti minua, ettei hautominen ole mikään parin päivän punnerrus, vaan siihen voi mennä viikkoja. Odottavan aika oli tosi pitkä ikkunan molemmin puolin.

Joka kesä olen jännittänyt, palaako lokkiperhe kesäasunnolleen. Tänä keväänä asia pohditutti erityisesti, sillä naapuritalon kattoa oli siivottu, ja samalla sieltä hävitettiin lokinpesä. No, kovin kummoinen koti se ei kyllä ollutkaan, pari tikkua ristissä.

Mikä helpotus olikaan, kun viime viikolla näin pariskunnan taas palanneen. Huusin oikein mieheni katsomaan, kun ikkunamme alla oli Apulannan biisin mukaisesti hetken aikaa lokin päällä lokki. Sitten rouva tössähti hautoma-asentoon entisen pesän paikalle.

Tällä viikolla havaitsin, että uusi kesäkoti on nyt kunnostettu entistä ehommaksi, vaikka edelleen lokkiperheen sisustusmaku on varsin minimalistinen. Odotus voi taas alkaa.

Totuuden nimissä voin tunnustaa, että kaikissa asioissa en näitä lentäviä kesänaapureitamme arvosta. Likaiset läiskät pihalla, pyykeissä ja autojen tuulilaseissa eivät herätä kiitollisuutta elämän monimuotoisuudesta.

Vielä enemmän ärsyttävät aamuiset tervehdykset. Kun aurinko kesäaamuisin nousee – ja sehän nousee todella aikaisin – alkaa sen päiväinen huutokonsertti, joka kuulostaa siltä kuin jotain yritettäisiin kuristaa. Niin tekisi sillä hetkellä mieli tehdäkin.

Tiedän hyvin, että tällainen lokkiperheen naapuruudella lesoilu on säälittävää. Samaisia lintuja on kaupunkiympäristössä kaikkialla, ja moni tuttava esittelee somessa koiriaan, kissojaan ja hevosiaan.

Meille ei ole lemmikkiä voi ottaa, vaikka lapsemme kovasti koiraa toivovatkin. Allergiaperhe ja kerrostaloasunto ovat huono yhdistelmä lemmikin hankintaa ajatellen.

Omaa koiraa ei naapurin katolla asuva lokkiperhe korvaa, mutta varsinkin ensimmäisiä kesinä myös lapset seurasivat lokkiliveä innostuksella. Nykyään saan tönöttää ikkunassa kyyläämässä yleensä yksin.

En malta lopettaa, sillä olen oppinut lokeilta paljon: pieni on kaunista ja myös lähellä on paljon kaikkea kiinnostavaa. Kesäaamuisin kannattaa herätä aikaisin, ja aina on aika pienelle suolapalalle. Eikä kotia kannata siivota turhan tarkkaan, sillä pian se on taas sekaisin.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut