Kasvun ihmettä seuraamaan – ”Ryytimaa on nyt kova sana, kun puhutaan omavaraistaloudesta”

Ryytimaa on nyt kova sana, kun puhutaan omavaraistaloudesta. Kasvun aika on tosin meillä kaikilla.

23.4. 5:00

Tulipa ostettua siemeniä maailmalta kantautuvien uutisten kirvoittamana. Tomaatin siemenet olivat niin pikkaraisia, että hädin tuskin hyppysissä pysyi. Sinne ne valahtivat kaikki kuusi lähes samaan läjään. Kai ne siitä varttuvat. Pakko uskoa.

Miten niin pienestä voi tulla yhtään mitään. Sitä ihmettelin silloinkin kun näin esikoisestani ensimmäisen ultraäänikuvan. Maailmaan putkahti 4,1-kiloinen. Jäntevä poika, tuumasi lääkäri.

Viime keväänä ostin ahomansikan siemeniä. Ne vasta pieniä olivatkin. Muut nauroivat, ettei niistä mitään tulisi. Pienet vihreät sieltä kuitenkin ponnistivat hitaasti mutta varmasti. Annoin vettä ja luotin huomiseen.

Uskaltauduin laittamaan ne syksyn tullen – edelleenkin heiveröisinä – maahan. Mitä näinkään nyt keväällä lumien sulettua; sieltä ne jo viheriöivät ihan mansikan lehdiksi tunnistettavina. Pieni toivonkipinä syttyi, jos vaikka muutama ahomansikka olisi kehkeytymässä kesän mukana. Muodostakoon tuon hellehattumaisen kukintonsa nyt ensin rauhassa. Uskon niin, että saan muutaman heinään pujotettavan – lapsuudenuskolla.

Viime kesänä kauniisti kukkinut pelargonia ei taida jaksaa puskea uuteen kukoistukseen. Ei auta leväuutteet eikä substraalit. Jotain tuli tehtyä väärin. Kaksi jatkokesää tuo Karvian kukkakaupasta hankittu uhkea ilmestys jaksoi puskea uutta. Välillä voi toimia väärin.

Vuodet eivät ole veljiä viherpeukaloillakaan. Senkin olemme saaneet huomata, kun isojakin peltoaukeita on yhä lumen peitossa. Koivun lehtien pitäisi normioloissa olla urvuilla parin viikon kuluttua. Jaksan toivoa.

Aikoinaan pääsin osallistumaan 6 hehtaarin perunamaan vaiheita seuraamaan. Mikä ihanuus seurata kasvun ihmettä. Maatilalla varttuneena olen aina osannut iloita maanviljelijöiden pelmahtamisesta pelloille. Miten nopeasti tänä vuonna päästään pelloille, kun huikeat vesialueet peittävät niitä ja lumivalleista valuu lisää... Kysymyksiä saattelee epävarmuus. Toivoa ja uskoa on vielä.

Taloudellisen kasvun aika saattaa hyvinkin olla jumissa. Epävarmuustekijät kertautuvat, kun naapurimaa sotii. On aika epätodellista, kun kuulee miten ihmiset jo Suomessakin googlettavat luotiliivejä perheenjäseniensä tarpeisiin, äidit ovat valmiita piilottamaan asevelvollisuuden suorittaneita poikiaan ja joditabletit loppuvat apteekeista.

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 1986 jälkeen yliopistolla kiersi adressi, jossa saattoi kieltäytyä hankkimasta lapsia seuraavien 10 vuoden aikana. Oikeasti menikin niin, että oma esikoiseni syntyi 12 vuotta myöhemmin –tosin adressista riippumatta. Toivoa pitää olla!

Annetaan siemenille hyvä kasvualusta tänäkin keväänä ja toivotaan parasta kaikille kasvualustoille – erityisesti lapsille ja nuorille.

Kirjoittaja on toimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut