Satakunta on uskomattoman värikäs tilkkutäkki – siinä on etunsa ja haittansa

Asioita ei tule nykyään juuri tarkasteltua maakuntaperspektiivistä, mutta kun niin tekee, Satakunta näyttäytyy hyvin monimuotoisena.

24.4. 3:00

Satakunnan hyvinvointialue sai tiistaina johtajan porilaislähtöisestä kansliapäällikkö Kirsi Varhilasta. Satakunnan Kansa laati asiasta uutisen heti päätöksenteon jälkeen ja myös haastatteli Varhilan, joka kertoi palaavansa lapsuutensa ja nuoruutensa Satakuntaan.

Millaisen alueen hyvinvoinnin uusi johtaja saa vastuulleen?

Alueeseen kuuluvat samat kuusitoista kuntaa kuin Satakunnan maakuntaan. Vaikka maakunta on pinta-alaltaan (8 400 neliökilometriä) ja väestöltään (214 000 asukasta) pienehkö, se on olemukseltaan uskomattoman rikas ja värikäs tilkkutäkki.

Maakuntaperspektiiviä tulee mietittyä harvoin ja maakuntahenkeä vielä harvemmin.

Jos Satakunnan kuitenkin ottaa luupin alle, se näyttäytyy Suomen maakunnista kenties monimuotoisimpana. Perinteissä, historiassa, elinkeinoissa, maisemissa, murteissa ja mentaliteeteissa on lyhyilläkin etäisyyksillä yhä isoja eroja

Maakuntalaulun tyyni kyntäjä viittaa maatalouteen satakuntalaisen vakauden ja vaurauden lähteenä, mutta yhtä hyvin kyntäjän tilalla voisi olla merimies tai metallimies. Joidenkin mittareiden mukaan Satakunta on Suomen teollistunein maakunta.

Raumalta Karviaan on 140 kilometriä. Missään muualla Suomessa sellainen etäisyys ei taida riittää muuttamaan kokonaiskuvaa tyystin toiseksi, mutta Satakunnassa riittää.

Maakunnan pohjoiset sisäseudut ovat kuin Lapin erämaata, jos niitä vertaa etelän omaleimaiseen rannikkovyöhykkeeseen tai Kokemäenjokivarren taajamanauhaan.

”Pori ei ole kyennyt aikojen saatossa ansaitsemaan asemaa, joka maakunnan veturille kuuluisi.”

Monimuotoisuudessa on etunsa ja haittansa.

Esimerkiksi matkailumarkkinoinnissa ja työvoiman houkuttelussa se on voimavara, jonka voisi valjastaa nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Vaikka maakunta on pinnanmuodostukseltaan pääosin tasaista, sen mentaliteetti on kaikkea muuta. Satakunta ei ole tylsä.

Toisaalta mosaiikkimaisuus hajottaa. Suur-Satakunta on kaukaista historiaa, mutta harva muistaa, että vielä 1990-luvun alussa maakuntaan kuului yli 30 kuntaa. Aikoinaan esimerkiksi Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Mouhijärvi, Parkano ja Viljakkala olivat osa Satakuntaa.

Yksi syy hajaannukseen on maakunnan reunalla köllöttävä Pori. Omahyväiseksi, itseriittoiseksi ja taantuneeksi mielletty pääkaupunki ei ole kyennyt aikojen saatossa ansaitsemaan asemaa, joka maakunnan veturille kuuluisi.

Miksi, muuten, hyvinvointialueet eivät voi olla nimiltään maakuntia? Ne pari poikkeusta, joiden aluerajat eivät ole yksi yhteen, voisivat siinä tapauksessa olla jotain muuta, vaikkapa hyvinvointialueita.

Vanha Rauma on yksi Satakunnan monista helmistä. Muita löytyy kymmeniä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut