Natossa, Natosta, Natoon – jos Suomi päättäisi liittyä Natoon, sen pitäisi tapahtua Norjan malliin

21.4. 3:00

Suomalaiset kansanedustajat ovat nukkuneet viime aikoina levottomasti.

Korona tai valtiontalous eivät nyt ole akuutin uniapnean aiheuttajia. Ajankohtaista on piirtää jonkinlainen figuuri siitä, miten Suomen turvallisuus parhaiten taataan vallitsevan epävarmuuden aikoina.

Puntaroitavana ovat Nato-jäsenyyden haitat ja hyödyt, uhat ja mahdollisuudet - kustannuksia unohtamatta. Paine lopullisen kannan ottamiselle kasvaa päivä päivältä. Tätä painetta ei ainakaan ole vähentänyt malttamaton media. Päätös tehdään ehkä juhannukseksi.

Jo hyvissä ajoin ennen hallituksen Nato-selonteon valmistumista näytti, että asia on päivänselvä muutamille poliitikoille ja itseään asiantuntijana pitäville. Tämä ei tarkoita, että he olisivat tavallista nopeaälyisempiä omaksumaan esimerkiksi ratkaisuun liittyviä syy-seuraussuhteita. Heitä potkivat eteenpäin identiteettipoliittiset syyt. Some-paniikissa reaalipolitiikka helposti unohtuu.

Nato-haasteeseen vastausta miettiessään koko Suomen poliittinen eliitti joutuu monisyisten kysymysten kiirastuleen. Kovin kotoiselta ei varmaan tunnu ajatus olla kimpassa esimerkiksi Turkin kanssa. Maa polkee jatkuvasti ihmisoikeuksia, syrjii vähemmistöjä ja kiristää kumppaneitaan pakolaisilla. Tästä on pitkä matka yhteisesti jaettaviin arvoihin.

Houkuttelevalta ei tunnu myöskään mahdollisuus, että johtavan Nato-maan seuraava presidentti olisi nimeltään Donald Trump. Arvaamattomuuskerroin kasvaa.

Naton peruskirjan 5. artikla lupaa, että jokaisen jäsenmaan tulee auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta kumppania. Tämä tapahtuu ryhtymällä sellaiseen toimintaan, jonka itse arvioi tarpeelliseksi. Kyseessä on siis avunantositoumus, ei mikään takuu. Avun sisältöä ei ennalta määritellä. Nato ei siis jäsenelleen ole mikään henkivakuutus.

Suomella ja Venäjällä on 1 343 kilometriä yhteistä rajaa. Ei ole yhdentekevää, onko se myös kahden sotilasliiton raja. Mikäli Suomi liittyisi Natoon, olisimme jatkuvasti alttiina naapurin provokaatioille. Ehkä niidenkin kanssa opittaisiin elämään. Parhaassa tapauksessa jäsenyys olisi kuitenkin Venäjälle riittävä pidäke olla hyökkäämättä Suomeen. Meitä vain tarkkailtaisiin tähtäimen läpi.

Eduskunta aloitti keskiviikkona hallituksen selonteon makustelun. Jos Suomi päättäisi liittyä Natoon, sen pitäisi tapahtua Norjan malliin. Maan rajojen sisäpuolelle ei tuotaisi ydinaseita. Tänne ei myöskään rakennettaisi sotilasliiton tukikohtia.

Suomen omat puolustusvoimat ja perinteinen liennytyspolitiikka loisivat tarvittavaa vakautta. Olisimme kiistatta osa länttä. Malli ei olisi mikään jäsenyyden kevytversio, vaan osa pohjoismaista selviytymistarinaa. Siinä Ruotsikin olisi mukana, ei piilossa Suomen selän takana.

Kirjoittaja on eläköitynyt alakoulun rehtori ja nykyinen vaari.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut