Kaikessa soi nyt Ukraina – Tänä pääsiäisenä pahuuden olemusta tulee mietittyä jopa vessassa

Jos kristinuskon keskeinen sanoma tiivistyy hyvyyteen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen, niin itänaapurissa vallalla ovat vallan muut arvot.

16.4. 3:00

Katselin kotona vessan seinälle ripustettuja julisteita. Ne ovat Madridista ostettuja kopioita Espanjan sisällissodan aikaisista propagandapiirroksista.

Toisessa, Pedreron signeeraamassa, pappi, pohatta ja upseeri hännystelevät isoa romuluista luurankoa, jolla on päässään sotilaskypärä ja harteillaan hakaristillä varusteltu pitkä takki. Päällä lukee el generalisimo. Se viittaa diktaattori Francisco Francoon.

Toinen on Joan Mirón klassikko. Siinä ihmisiä pyydetään auttamaan sodan runtelemaa Espanjaa.

Molemmat ovat vuodelta 1937, mutta nyt niistä tulee mieleen vuosi 2022: Vladimir Vladimirovitš Putin ja Ukraina.

Hyvä vastaan paha

Kuuntelin Helsingin kaupunginorkesterin konserttia.

Ohjelmassa olivat koskettava kuoroteos Vishnaja Pamyat, jonka islantilainen Hildur Guðnadóttir sävelsi televisiosarjaan Tšernobyl, sekä virolaisen Arvo Pärtin ajaton Fratres eli Veljet. Viulisti Pekka Kuusisto oli sen solistina suorastaan raivokas.

Taas tulivat mieleen Vladimir Vladimirovitš Putin ja Ukraina.

Kävin katsomassa Turun kaupunginteatterin tulkinnan J.R.R. Tolkienin Hobitista. Siitä jos mistä tulivat mieleen Vladimir Vladimirovitš Putin ja Ukraina. Tolkienin kirjat ovat yhtä hyvän ja pahan välistä taistelua.

Rahaa ja valtaa

Lasse Mårtenson lauloi 1960-luvulla, että kaikessa soi blues. Nyt kaikessa tuntuu soivan Ukraina.

Pääsiäisenä, ortodoksien merkittävimpänä kirkkopyhänä, on pakko hiljentyä miettimään logiikkaa, jolla Venäjän ortodoksikirkko ja patriarkka Kirill ovat hengessä mukana tappamassa ukrainalaisia ja tukemassa Putinin vainoharhaisuudessaan suuruudenhullua oppia venäläisestä maailmasta, Russkij miristä.

Kyse on rahasta ja vallasta. Samalla tavalla kuin espanjalaisen Pedreron 85 vuoden takaisessa julisteessa, kirkon, oligarkkien ja turvallisuuspalveluiden yhteinen etu on palvoa ja palvella diktatuuria ja sen väkivaltakoneistoa.

Jos kristinuskon keskeinen sanoma tiivistyy hyvyyteen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen, niin Venäjän epäpyhässä kolmiyhteydessä vallalla ovat nyt pahuus ja viha sekä valehteluun perustuva tosiasioiden vääristely.

Suomen ortodoksikirkko on onneksi sanoutunut tiukasti irti Kirillin ja Putinin brutalismista.

”Kristuksen tähden, tuomitkaa tämä pahuus!” arkkipiispa Leo vetosi Buthsan hirmutekojen paljastuttua.

Kirkko ja verilöyly

Kerta ei ole lähihistoriassa ensimmäinen, kun kirkkopyhä yhdistyy verilöylyyn.

Mieleen on jäänyt kirkkoherra Heikki Hämäläisen saarna Kokemäen joulukirkossa vuonna 1989. Silloin oli meneillään Romanian verinen vallankumous, jossa yli 1 100 romanialaista menetti henkensä.

Kaksi heistä olivat todellisuuden tajunsa aikaa sitten menettänyt diktaattori Nicolae Ceaușescu ja hänen vaimonsa Elena. Heidät teloitettiin pikaoikeudenkäynnin jälkeen joulupäivänä.

Vaikka Ceaușescu oli tyranni, Hämäläinen puhui jouluna 1989 armon, rauhan ja rakkauden puolesta. Samoja isoja sanoja voi käyttää pääsiäisenä 2022.

Kirjoittaja on toimittaja.

Vuonna 1937 Pedreron julisteen ”el generalisimo” oli Espanjan Franco. Nyt tilalle voi vaihtaa Venäjän Putinin. Hännystelijät ovat samaa maata: kirkonmies, rahamies ja turvallisuusmies.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut