Kansainvälisen politiikan viidakko

Vuosikymmeninen ajan Länsi-Euroopassa oli kiva kapinoida amerikkalaisia imperialisteja vastaan. Kunnes näytti, että USA oli vähentämässä joukkoja sieltä.

13.4. 3:00

Mitä Euroopalle tapahtuisi, jos Yhdysvallat luopuisi Natosta ja roolistaan maailmanpoliisina?

Kysymys voi kuulostaa nyt hölmöltä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on palauttanut Naton USA:n ulkopolitiikan keskiöön. Tilanne oli toinen muutama vuosi sitten.

USA:n sotilaallinen läsnäolo on itsestäänselvyys monessa Euroopan maassa. Eurooppalainen turvallisuuspolitiikka rakentuu sille.

Vuosikymmeninen ajan Länsi-Euroopassa oli kiva kapinoida amerikkalaisia imperialisteja vastaan. Kunnes näytti, että USA oli vähentämässä joukkoja sieltä.

Se ei käynytkään päinsä. Kyllähän amerikkalaisten veronmaksajien pitää tukea EU:n puolustamista.

Yhdysvaltalainen historioitsija ja kolumnisti Robert Kagan kirjoitti vuonna 2018 teoksen The Jungle Grows Back: America and Our Imperiled World.

Kaganin mukaan USA:n johtama demokratiavetoinen kansainvälinen järjestelmä oli rapautumassa. Liberaalin maailmanjärjestyksen ylläpitäjä USA näytti haluttomalta kantamaan vastuutaan demokratian puolustamisesta.

Kansakunta poti sotaväsymystä, ja Trumpin ”America First” -politiikan myötä se oli vetäytymässä kuoreensa. Autoritaariset voimat eri puolilla maailmaa voimaantuivat tästä.

Kiina ja Venäjä täyttävät innolla sen valtatyhjiön, jota USA:n epäröinti aiheuttaa. Tilalle on kasvamassa ”viidakko”, jossa diktatuurit hamuavat yhä enemmän valtaa kansainvälisessä politiikassa.

Kagan hehkuttaa liberaalin maailmanjärjestyksen tuomaa vakautta ja USA:n roolia demokratian etuvartiona. Teos on interventionistisen ulkopolitiikan puolustuspuhe.

Kaganin kaltaiset uuskonservatiivit olivat aikanaan hyökkäämässä Afganistaniin ja Irakiin. Tulosten surkeus tiedetään.

USA:n voimapolitiikkaa haikailevan ex-republikaani Kaganin yleistyksiä on helppo kritisoida. Putinin Venäjän toimet kuitenkin osoittavat, että näkemyksillä on todellisuuspohjaa. Geopolitiikka ei ole hävinnyt mihinkään.

Jo Paratiisin vartijat -teoksessaan (2003) Kagan pohti kiinnostavasti eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten erilaista asennoitumista sodan ja rauhan kysymyksiin.

Euroopan historia on täynnä verisiä sotia. Kylmän sodan päätyttyä Eurooppa oli siirtynyt ‒ tai siis kuvitellut siirtyvänsä ‒ demokratioiden ”ikuiseen rauhan aikaan”.

Eurooppalaiset tarjosivat tätä sääntöpohjaista, yhteistyöhön ja kansainväliseen oikeuteen perustuvaa mallia esikuvaksi kaikille. Sotilaallinen voimattomuus korvattiin diplomatialla.

USA sen sijaan luotti yhä sotilaalliseen voimaan ja oli valmis käyttämään sitä yksipuolisestikin. Kaganin mukaan tämä toimintatapojen ero luo pysyvän jännitteen transatlanttisiin suhteisiin.

Amerikkalaiset ovat Marsista, eurooppalaiset Venukselta. Marsilaiset kuitenkin turvaavat Venuksen puolustuksen. Siksi venuslaiset voivat elää ”postmodernissa paratiisissaan” ja kuvitella, että suuret sodat ovat historiaa.

Väärin kuviteltu.

Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen

yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut