Hyvien työllisyyslukujen takana on karu todellisuus

11.4. 3:00

Työllisyysasteemme on noussut ennätyslukemiin. Positiivinen työllisyyskehitys on jatkunut jo vuodesta 2015 asti. On mahdollista, että maamme tulee saavuttamaan 75 prosentin työllisyysasteen, jota hallitusohjelmaa laadittaessa pidettiin edellytyksenä kaikkien kunnianhimoisten uudistusten ja tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Luku ei kerro kuitenkaan koko totuutta.

Valtio, kunnat ja yksityiset olivat jo ennen koronaa velkaantuneempia kuin koskaan. Tilanne ei ole muuttunut. Maa on saatu pidettyä pystyssä velkarahaa pumppaamalla.

Vaikka moni kunta on nyt tehnyt hyvän tuloksen, on paluu arkeen edessä. Velan määrä kasvaa joka vuosi yli 7 miljardilla, ja Ukrainan sota ei tilannetta helpota.

Työllisyysaste on vain osatotuus julkisen talouden tilaa arvioitaessa. Järkevämpi mittari olisikin esimerkiksi tehdyt työtunnit. Niiden määrä on ollut laskussa. Kun työllisten määrä on noussut, mutta tehtyjen työtuntien määrä laskenut, tarkoittaa se sitä, että entistä suurempi osa tekee osa-aikatöitä. Tällöin palkkatuloja pitää täydentää erilaisilla sosiaaliturvan muodoilla.

Kaikenlainen aktiivisuus on tietysti yleensä kannattavampaa kuin passiivisuus. Voidaan esittää kysymys, onko tämä ennemminkin tarpeellista sosiaalipolitiikkaa kuin varsinaista työllisyyspolitiikkaa?

Palkkatulojen sekä sosiaaliturvan varassa eläminen voi olla yksilölle hyvin kuluttavaa. Jatkuvasti pitää tarkkailla sitä, miten palkan määrä vaikuttaa esimerkiksi toimeentulotukeen ja milloin rahat tulevat tilille.

Tällaista kannustinloukkumaista elämä ei voi ylläpitää kauan, vaan tavoitteena pitää olla jollain aikavälillä päästä työhön, josta saatavalla palkalla tulee oikeasti toimeen.

Työllisyysasteen nosto käy sitä vaikeammaksi, mitä korkeammaksi se nousee. Vaikeimmin työllistyvät pitkäaikaistyöttömät. Heidän määränsä on kasvussa. Peruskoulun päättäneissä jatkuvasti suurempi osa on jo keskellä syrjäytymisprosessia.

Syrjäytymisen määritelmä itsessään on epätarkka eikä sen sisällöstä ole yksimielisyyttä, vaikka kaikki suurin piirtein tiedämme mitä on syrjäytyminen. Käsitteen epämääräisyyden takia on vaikeaa myös määritellä syrjäytymistä ehkäiseviä toimia. Tiedetään tutkimusten osoittavan syrjäytymiseen johtavan kehityksen alkavan jo ennen 15 vuoden ikää.

Julkisen talouden kohentamisen ja työllisyysasteen laadullisen parantamisen kannalta ensisijaisen tärkeää onkin panostaa varhaiseen puuttumiseen, kasvatukseen sekä erityisesti peruskoulutukseen, jotta yhteiskunnan ulkopuolelle tippuminen saataisiin parhaiten ehkäistyä.

Tämä tulee vaatimaan niin lisää rahaa kuin nyt jaossa olevien koulutukseen suunnattujen rahojen parempaa kohdentamista.

Luokkakoot pienemmiksi, lisää erityisopetusta ja kouluihin opettajien lisäksi turvallisia aikuisia. Nämä toimenpiteet olisi syytä aloittaa nyt. Ratkaisun pitkittäminen tekee ratkaisemisesta aina vain vaikeampaa.

Kirjoittaja on kansanedustaja (ps.)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut