Vanhaa porilaista haastattelemassa

9.4. 3:00

”Mummon tultua meille otin heti kynän ja paperin käteeni ja istuen hänen vieressään aloitin haastatteluni.”

Näin alkaa Porin viidennessä kaupunginosassa asuneen Mairen muistolaatikostaan löytämä aine, jonka hän porilaisena koulutyttönä kirjoitti 1950-luvulla. Koululaisille oli annettu aiheeksi haastatella vanhaa porilaista, ja haastattelukohteeksi valikoitui helposti oma mummo. Lopputuloksena on uskomatonta ajankuvaa.

Mummo kertoo, miten hänen lapsuudessaan ”Itsenäisyydenkadusta, joka hänen lapsuudessaan oli nimeltään Etelä-linjakatu, alkoi kaupunkilaisten vuokramaat, joilla käyskentelivät lehmät ja hevoset. Heidän riihialueensa, missä puitiin viljat, olivat kaupungin ja Uudenkoiviston välissä.”

”Silloin oli vielä ainakin viidennen osan puolella melkein joka talossa navetta, missä pidettiin lehmiä”.

”Pori-Tampereen rautatien takaa alkoi synkkä metsä.”

Mummo kuvailee myös Charlottan ponttonisiltaa ja Herraviikin laidunmaata.

Ponttonisillasta hän kertoo, kuinka se keväisin jäidenlähdön aikaan jouduttiin hakemaan Pihlavasta asti takaisin.

”Sillan poissa ollessa kuljettiin joen yli tätä varten valmistetuilla suurilla siltapaateilla.”

Kuudes kaupunginosa oli pienine taloineen kokonaan rakennettu ”paitsi Mullitoriksi kutsuttua osaa, jossa oli vielä osittain täyttämättä suuria hiekkakuoppia.”

”Vanha rautatieasema oli Länsipuiston päässä. Silloin oli Poriin tulevilla kaunis vaikutelma puistokadun alkaessa heti asemalta.”

”Mistään autoliikenteestä ei siihen aikaan ollut vielä puhettakaan, ja jos välttämättä kyytiä tarvittiin, oli turvauduttava hevoskyytiin.”

Tyttö kertoo aineessa kysyneensä mummoltaan myös sen aikaisesta kaupankäynnistä.

”Hän vastasi, että kauppatorille ja saaristosta vesitietä myöten tultiin Porin rantaan, johon tuli myös vuorolaivoja muista kaupungeista.”

”Kauppaliikkeitä oli jo silloin useita, etupäässä vähäisiä, joissa myytiin samasta huoneesta ruokatavarat, taloustavarat, hevosvaljaat ynnä muut tavarat. Suurimpia liikkeitä siihen aikaan oli Rambergin kauppahuone.”

”Mummo lisäsi vielä kertomukseensa, ettei hän ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että Pori kasvaisi näin suureksi kuin se nyt jo on, yhden ihmisen elämän aikana.”

Koulutyttö sai tuolloin aineesta arvosanaksi 8+. Itse antaisin nyt postuumisti täyden kympin.

Näytin ainetta Sippolan Harrille, joka on tuottajana pohtinut Porin kaupunkikeskustan kehittämistä ja sen historian taltiointia.

Olemme samaa mieltä siitä, että oppilaat pitäisi nyt saada uudelleen haastattelemaan ”vanhaa porilaista”, joka voisi kertoa, miltä kaupunki näytti, miten kauppaa käytiin tai vaikka mitä olivat punk-jutut.

Itse asiassa ajatus piti jo viime Porin Päivän aikoihin viedä kouluihin, mutta se jäi koronahuolien jalkoihin.

Laitetaanpa haaste nyt äidinkielenopettajille, rehtoreille, sivistystoimen toimialajohtaja Esa Kohtamäelle ja opetusyksikön päällikkö Taneli Tiirikaiselle. Aineita voisi koota sähköiseen näyttelyyn.

Kirjoittaja on toimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut