Sota Ukrainassa nostaa esiin suomalaiset ihmeidentekijät luokassa ja kentän laidalla

Suomen järjestelmän tehokkuus ja inhimillisyys liikuttavat sydänjuuria myöten. Se on Suomi, josta olemme kaikki niin ylpeitä, kirjoittaa Virpi Tiainen.

1.4. 3:00

Liikutus on aito, ja se syntyy ilosta. Tämän sysimustan kevään valonpilkahdus ovat ukrainalaislapset ja suomalaisaikuiset.

Mediaan on alkanut ilmestyä juttuja, joissa kerrotaan monien Ukrainasta paenneiden lasten aloittaneen koulun eri puolella Suomea.

Vielä kuukausi sitten he astelivat koulutielle kotimaassaan Ukrainassa orastavan kevään auringon lämmössä, huolettomina niin kuin lasten kuuluu. Sitten koitti helmikuinen yö, ja miljoonien ukrainalaisten oli alettava suunnitella pakomatkaa pois helvetistä.

Vain vajaa kuukausi, ja Suomi pystyy järjestämään ukrainalaislapsille koulupaikan.

Suomalaisaikuiset eivät jää ihmettelemään vaan toimivat. Suunnittelevat, sopivat ja tekevät. Suomen järjestelmän tehokkuus ja inhimillisyys liikuttavat sydänjuuria myöten. Se on Suomi, josta olemme kaikki niin ylpeitä.

Kaiken tämän nämä suomalaisaikuiset tekevät siitä meteliä pitämättä. Ja kaiken tämän nämä koulumaailman ihmeidentekijät järjestävät kahden raskaan koronavuoden jatkoksi.

Lapsen saaminen kouluun on heille kaikki kaikessa; he tietävät, miten tärkeää se on lapselle ja hänen tulevaisuudelleen.

Hattu päästä.

Jos ovat viranomaiset ukrainalaislasten auttamisessa taitavia ja tehokkaita, sitä ovat myös harrastuksia järjestävät seurat ja yhdistykset.

Twitterissä osui silmään tviitti, jossa kerrottiin ukrainalaislapsen aloittaneen jalkapallotreeneissä. Twiittaaja mietti, että on mahdotonta kuvitella, mitä kotimaastaan sotaa paennen lapsen mielessä liikkuu ja toivoi, että jalkapalloa pelatessaan lapsi saisi edes hetkeksi ajatukset irti kaikesta pahasta. Hän iloitsi siitä, kun lapsi oli luvannut tulla seuraaviinkin harjoituksiin.

Tuota lukiessa mieleen pulpunnut ilo sai hetkeksi unohtamaan kevään synkkyyden.

Pian keskusteluketjuun ilmestyi myös lisää kommentteja, joissa kerrottiin eri lajeihin mukaan tulleista ukrainalaislapsista. Vaikka joukkueen lapset eivät välttämättä puhu mitään samaa kieltä, on urheilun kieli yhteinen.

On vaikea keksiä oikeita sanoja sille, kuinka tärkeää työtä erilaisissa harrastusseuroissa aikuiset tekevät auttaakseen järkyttyneitä ja järkkyneitä lapsia. Se on maailman kallein ilmainen lääke.

Kouluun ja harrastukseen pääseminen ei ole vain pakolaislapselle suuri asia. Se on sitä meille kaikille.

Se on osoitus siitä, että ihmisyys voittaa aina, vaikka pahuus sitä koettelee.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut