Eiköhän pidetä ensin Nato-vaalit, vai mitä

29.3. 3:00

Taloyhtiön väestösuojan siivoustalkoissa käteen osui kaikkea omituista ja 89-sivuinen neuvottelutulos hallitusohjelmasta. Sen oli väsännyt pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) sixpackina tunnettu ensemble 17. kesäkuuta 2011.

Pitkämuistiset eivät ole unohtaneet sitä, että sekavat neuvottelut kestivät tajuttoman pitkään.

Tulokseksi saatiin toiveiden tynnyri, josta esimerkiksi kuntauudistus jäi haaveeksi, mutta varuskuntien massiiviset lakkautukset toteutuivat.

Kauhavan lentosotilaat, Keuruun pioneerit ja Kontiolahden sissit siirtyivät muistojen bulevardeille, kuten myös muun muassa Lahden Hennalan ratsu- ja Kotkan rannikkojääkärit. Satakunta selvisi Niinisalon tykistöprikaatin ja Porin prikaatin yhdistämisellä.

Hallitusohjelman Venäjä-osio on nykymenon perusteella kuin esihistoriasta: "Suomi vahvistaa tiiviitä, laaja-alaisia ja monentasoisia kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa. Hallitus toimii aktiivisesti EU:n Venäjän-politiikan kehittämisessä."

Kataisen hallitus lupaa myös edistää Suomen ja Venäjän välistä molemminpuolista vastavuoroisuuteen perustuvaa liikkuvuutta ja valmistautuu viisumivapauteen. Rajat ylittävän yhteistyön vahvistaminen on hallitukselle jatkossakin tärkeää.

Natosta ei ole hallitusohjelmassa omaa otsikko-osiotaan. Se toki todetaan, ettei Suomi valmistele Kataisen kabinetin aikana Nato-jäsenyyden hakemista.

2010-luvun Suomen tasavallassa näytti olevan kaikki hyvin. Mutta niin oli myös suomettuneimmista suomettuneimmalla 1970-luvulla tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta.

Kolmen sodan veteraaniäitini kyllä muistutti säännöllisin väliajoin, ettei venäläisten johtoon passaa luottaa milloinkaan eikä koskaan, mutta ei hän kyllä silitellyt saksalaisiakaan kuin vastakarvaan.

1970-luku näyttäytyi nuorelle polvelle, kaikesta huolimatta, toivon vuosikymmenenä, jolloin sodasta tai pandemiasta ei todella jauhettu joka ikinen päivä.

Neuvostoliitto-yhteensopivasta puolustusvoimakalustostakaan ei juuri otsikoita revitty, ja hyvä niin. Omien maavoimakokemuksieni mukaan armeijan liikkuvin osa oli Valmet-traktori. Se lähti myös käyntiin.

On tuskallista seurata, miten 2020-luku on murskannut lasten ja nuorten unelmia ja uskoa tulevaan. Toivottavasti rauha ja toivo palaavat pian.

Kuljeskelin kesällä 1975 rautaesiripun takaisessa itäblokissa Puolasta Balkanille. Neuvostoinhoon ei voinut olla törmäämättä, ja Jugoslavian rajalla tuli vastaan elintasokuilu. Marsalkka Titon maa oli kuin paratiisi Unkarin jälkeen, Puolasta puhumattakaan.

Käväisin samoilla seuduilla uudemman kerran vuosituhannen vaihteessa. Elintasokuilu oli taas vastassa, mutta nyt se oli vaihtanut puolta. Lihatiskit notkuivat Szegedin suurmarketissa Unkarissa, mutta Serbia oli suistunut Balkanin sodan takia köyhäksi.

Suomen kansanedustajilla on nyt kova paikka. Heidän pitäisi pystyä pitämään kaiken kiihkon keskellä pää kylmänä, harkitsemaan tarkkaan ja päättämään, mikä on tälle maalle hyväksi, jos kerran kansalta eivät kysele kuin mediat.

Nyt, jos koskaan, poliitikoilta vaaditaan tolkkua, malttia ja rohkeutta.

Mikä on meille paras keino estää sota ja elää rauhassa?

Kirjoittaja on entinen politiikan toimittaja ja nykyinen eläkeläinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut