Tampere-suhteeni ei ole kunnossa – eikä Ikosesta taida olla apua

Siinä missä Tampereella toteutetaan miljardi-investoinnit hurjalla vauhdilla, Porissa väännetään 25 miljoonan euron palloiluhallista.

27.3. 4:00

Jos Tampereella olisi Luukkone eikä Ikone, voisin soittaa hänelle Tampere-suhteestani. Se on jossain määrin traumaattinen. En enää oikein tunnista Tamperettani.

Kotoisin kaiketi olen sieltä. Olin Tampereella kirjoilla kuudesta ikävuodesta eteenpäin 23 vuoden ajan, kävin siellä kouluni ja harrastin harrastukseni. Vanhoja kavereitani ja vielä vanhempi äitini asuu yhä kilometrin säteellä Tammerkosken sillasta.

Nyt asun Porissa. Pori on Tampereeseen verrattuna kuin pieni kivettynyt fossiili sateisessa syysmetsässä leviävän sienirihmaston rinnalla. Tampere on Suomen dynaamisin kaupunki. Sitä rakennetaan valtavalla vauhdilla ja volyymilla. Se on ikuinen työmaa.

Ajatelkaa nyt: ensin 200 miljoonan euron rantatunneli ja sitten 300 miljoonan euron raitiotie sekä yli 550 miljoonan euron Kansi ja Areena. Pelkästään kaikki tämä otettiin käyttöön viidessä vuodessa.

Seuraavaksi Näsijärveen aiotaan rakentaa tekosaari tuhansien asukkaiden Näsisaareksi.

Enteellinen Napoleon

Mistä Tampereen suuruudenhulluudeksikin moitittu energia kumpuaa?

Olennaisin hahmo oli legendaarinen demarikaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindfors (1913-1969). Napoleon oli hänen oikea toinen nimensä, ja hän hallitsi Näsijärven ja Pyhäjärven välisiä maita 1950-luvulta 1960-luvun loppuun asti.

Urho Kekkosen kaveriksi tiedetty Lindfors laittoi alulle Näsinneulan, planetaarion ja akvaarion sekä Hervannan rakentamisen. Hänen kaudellaan perustettiin Särkänniemi Oy. Hänen aikanaan valmistuivat nykyinen keskussairaala ja Suomen ensimmäinen jäähalli.

Yliopiston eli silloisen Yhteiskunnallisen korkeakoulun Lindfors toi Tampereelle Helsingistä, valoviikot Saksasta ja eläintarhan leijonat (Tam ja Pere) Puolasta. Eläintarhaa ei onneksi enää ole. Se oli surullinen tarina.

Aseveliakselin ansiota

Henkisellä puolella sosiaalidemokraattisen Erkki Lindforsin ja kokoomuslaisen kunnallisneuvos Lauri Santamäen suurin saavutus oli tamperelaista eteenpäinmenoa vuosikymmeniä edistäneen aseveliakselin luominen puolueiden välille.

Tampereen keskustassa asuvan 93-vuotiaan äitini sukujuuret ovat Satakunnan mullissa, mutta hänen perheensä oli ennen sotia myös Lindforsien perhetuttuja.

Kun keskustelin äidin kanssa pirkanmaalaisen ja satakuntalaisen mentaliteetin eroista, hän arveli, että osin aseveliakselin ansiosta Tampereella osataan panna yksissä tuumin tuulemaan.

Sastamalan tällä puolen ollaan äidin mielestä nättinokkaisempia, muodostetaan kuppikuntia ja otetaan asioita henkilökohtaisesti. Siksi riitautetut hankkeet eivät tahdo edetä. Porin 25 miljoonan euron urheiluhallista voi tulla yksi uusi esimerkki.

Kenties äidin teoriassa on perää, vaikka koollakin on merkitystä. Tampere on väestöltään kolme kertaa Poria suurempi, ja koko kaupunkiseudun asukasluku on siellä ylittänyt jo 400 000 asukkaan rajan, mitä voi toki pohtia syiden ja seurausten näkökulmasta.

Eikä Tampere todellakaan ole se sama kaupunki, josta muutin kirjani pois vuonna 1984. Käyn siellä yhä säännöllisesti, mutta se on kuin vieraassa kaupungissa kävisi: ratikkakin vielä! Olisivat palauttaneet rollikat.

Arkistokuva on marraskuulta 2020. Silloin Areena ja raitiotie olivat vielä rakenteilla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut