Rakkauden puute säteilee kaikkialle, aina maailmanpolitiikkaan asti

19.3. 3:00

En tiedä, johtuuko se ikääntymisestä, porilaisuudesta vai kenties ammatinvalinnasta, mutta mitä enemmän vuosia on takanani, sitä vähemmän jaksan enää mitään ylitunteellista höttöä ja tekosyvällisyyttä.

Silti on pakko todeta, että lämpöä ei tässä ajassa ole yhtään liikaa, vaikka esimerkiksi ihmisten halu auttaa ukrainalaisia pakolaisia on yllättänyt iloisesti.

Väitän, että iso osa ihmiskunnan suurista ongelmista kumpuaa – joo, tiedän, tämä kuulostaa juuri siltä inhoamaltani lässytykseltä – rakkauden puutteesta. Se näkyy monessa asiassa.

Uskon vilpittömästi, että lapsesta asti tasapainoiseksi rakastettu ihminen ei vihaa eikä yritä täyttää henkistä vajettaan sortamalla muita. Hän ei tunne tarvetta sotia.

Rakkauden puute säteilee sekä suoraan että välillisesti kaikkialle, aina maailmanpolitiikkaan asti. Terveellä itsetunnolla varustetusta, lempeässä ympäristöstä kasvaneesta lapsesta tuskin kasvaa muita alati epäilevää diktaattoria.

Rakkauden puutteesta kasvaa helposti synkkä kierre. Nykyajassa kannetaan edelleen esimerkiksi sotaa käyneiden sukupolvien perintöä. Monessa maassa on omat traumansa. Meissä suomalaisissa koettelemukset ovat tutkitusti aiheuttaneet kyvyttömyyttä käsitellä ja näyttää tunteita sekä sitä, että lapset on kasvatettu kurilla ja syliä säästellen.

Uudet sukupolvet ovat onneksi meillä karistaneet vuosikymmenten painolastia. Silti olisi vielä paljon tehtävää.

Luonnonvoimia ja esimerkiksi ilmastonmuutosta ei valitettavasti pysäytetä pelkän rakkauden voimalla, mutta aika moneen muuhun asiaan sillä voi vaikutusta. Empatialla ja auttamisella meillä on potentiaalia tehdä elämästä mielekkäämpää sekä itsellemme että kanssaeläjillemme.

Siihen meille on annettu loistavat työkalut: kaksi kättä, sydän, syli, korvat ja suu. Voimme itse valita, kuinka työkalujamme käytämme.

Ensiapuni tähän aikaan: avataan sydän sekä syli ja otetaan kädet käyttöön. Käsillä halataan ja autetaan pyyteettömästi, ilman taka-ajatuksia. Suusta ei suolleta ilkeää roskaa, vaan toisia kannustavia sanoja.

Esimerkkini on lapsenomainen, mutta katsokaapa vaikka Youtubea: se vilisee videoita, joissa eläimet nauttivat, kun ihminen niitä halaa. Meillä on kädet, useimmilla eläimillä ei. Eikö se ole selvä merkki siitä, miten niitä käsiä pitäisi käyttää, kun juuri meillä on tällainen kyky tuottaa iloa niin paljon toisille?

Yhtä paljon lämpimästä kosketuksesta nauttii toinen ihminen. Kuuntelevia korvia kaipaavat kaikki.

Vaikka tässä rakkauden merkityksestä ihan globaalilla tasolla paasaan, tiedän, että maailman isojen myllerrysten keskellä itse kukin kokee itsensä aika pieneksi. Muutos kuitenkin lähtee aina yksilöistä, ja monesta yksilöstä kumpuaa joukkovoima.

Se, mitä meistä kukin voi tehdä maailmantilaa tai ainakin lähipiiriään auttaakseen on toimia juuri nyt auttavina käsinä, lohduttavana sylinä ja kuuntelevina korvina.

Sillä suurin kaikista on rakkaus.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut