Koronapandemiaan saakka pysyin hyvin maa per ikävuosi -tahdissa – Nyt matkustamistavoite tuntuu turhalta ja tyhmältä

13.3. 3:00

Harvoin on tehnyt yhtä vähän mieli lähteä ulkomaille kuin kuluneen parin viime vuoden aikana. Ensin painoi jarrua korona, nyt menohaluja hillitsee Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut epävarma maailmantilanne.

Suhteellisen paljon ulkomaita kiertäneenä matkustustauko otti alkuun luonnon päälle, mutta ei ota enää. Se oli osittain myös omaa turhanpäiväistä ajattelua siitä, että käytyjen maiden määrän täytyi pysyä samassa vauhdissa omien ikävuosien karttumisen kanssa.

Viimeisimmän laskelman mukaan olen käynyt Suomen lisäksi 41 maassa, joten koronaan saakka meni ihan hyvin. Täytän kesällä 44. Reilu kahden vuoden matkustuspaussi ja sitä seurannut motivaation puute matkailuun on aiheuttanut sen, että tavoite karkaa, eikä se tunnu enää edes kiinnostavalta, saati tavoittelemisen arvoiselta.

En koe nyt minkäänlaista hinkua lähteä käymään Bulgariassa tai Romaniassa, jotka muun muassa ovat näkemättä Euroopasta. Ukrainassakaan en ole käynyt.

Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että matkailu avartaa. Useimmiten se rentouttaa, on mielenkiintoista, reissussa tapaa uusia ihmisiä, pääsee vääntämään rallienglantia tai jopa kokeilemaan paikallista kieltä ja oppii aina jotain uutta. Eri maiden kulttuureja on myös hyvä oppia ymmärtämään. Aina kaikki ei mene niin kuin Porissa ja sekin on pelkästään opettavaista.

Koronapandemia avasi silmät lähimatkailun mukavuuteen. Kliseistä, mutta totta. Ei ole tarvinnut lähteä Yyteriä pidemmälle huomatakseen, kuinka hyvää tekee ihan vain kulkea hiljaisessa ja raikkaassa metsässä koiran kanssa. Pysähtyä Munakarin Säikän grillauspisteelle ihastelemaan merta ja kärventämään makkaraa tuulen puhaltaessa kasvoille. Tai käydä pulahtamassa Lavian Lutajärvessä, kalastamassa Luvialla ja mökkeilemässä Merikarvialla.

Sinänsä aivan tuttuja ja yksinkertaisia juttuja, mutta sellaisia, joita ei ole välttämättä osannut arvostaa, kun katse on ollut aina seuraavan ulkomaan reissun suunnittelussa. Näistä kotimaan kohteista kun ei ole saanut saanut laittaa nuppineulaa kartalle.

En edelleenkään kiellä, ettenkö haluaisi lähteä marraskuun loskakauden aikaan Aurinkorannikolle tai kesäristeilylle Tukholmaan, mutta maa per ikävuosi -tavoite tuntuu tässä ja nyt turhalta ja teennäiseltä. Juuri nyt mukavammalta tuntuu ajatus lähteä tuttuun ja hyväksi havaittuun kohteeseen, kuten vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan kuin esimerkiksi reppureissulle Intiaan.

Ehkä jotain iän mukanaan tuomia oireita tämäkin. Tai ohimenevä hullutus. Pääasia, että maailma palaisi mahdollisimman pian edes kutakuinkin ennalleen. Matkustaminen hyvinvointivaltiosta toiseen on nyt murheista pienin.

Kirjoittaja on toimituspäällikkö.

Tuttu ja suomalaisten suosima Fuengirola kiehtoo vanhemmiten enemmän kuin esimerkiksi reppureissu Mongoliaan. Arkistokuva.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut