Ei yksi nakki kesää tee – ulkomaiset kasvisruokavalmisteet ovat ikävä kyllä parempia kuin kotimaiset

Säännöstä on poikkeuksia, mutta isossa kuvassa esimerkiksi ruotsalainen ja hollantilainen brändi ovat suomalaisia edellä.

27.2. 6:00

Siitä on kymmenkunta vuotta, kun Satakunnan Kansan toimituksessa oli kiireinen vaalisunnuntai-ilta. Vaalit olivat joko eduskuntavaalit 2011 tai kuntavaalit 2012, mutta sillä ei ole merkitystä.

Merkitystä on sillä, että perinteiseen tapaan illan hiukopalaksi oli keitetty kattilallinen nakkeja – tai sillä kertaa kaksi kattilallista. Toisessa oli ensimmäistä kertaa kasvissyöjiä varten soijanakkeja.

Joskus iltakymmenen aikaan nappasin ohi kulkiessani mukaani nakin, laitoin sen suuhuni ja järkytyin. Nakki maistui äärimmäisen pahalle. Se oli kuin pahvia, epämiellyttävää luonnotonta jankkia, joka toi mieleen Punkalaitumen maatalousnäyttelyssä testaamani petun.

Suomi vastaan Ruotsi

Oikean nakin sijasta olin valinnut vahingossa soijasta tehdyn valenakin. Sen perusteella päättelin, että lihankorvikkeet eivät ole mistään kotoisin: ei enää ikinä!

Kymmenessä vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon. Viime viikonloppuna maistoin Kanta-Hämeessä Tammelassa herneproteiinista valmistettuja kasvisnakkeja. Ne maistuivat hot dogin makkaroina superhyviltä.

Vaikka lihansyöjä olenkin, ruokavalioni on painottunut viime vuosina vahvasti kasviksiin. Se johtuu olosuhteista. Ympärilläni on niin paljon ruokaa laittavia tai ostavia kasvisyöjiä ja pesco-lakto-ovo-vegetaristeja (kalaa ja äyriäisiä syöviä kasvissyöjiä), että niin on vain käynyt.

Sekä alusta alkaen kotona valmistetut kasvisruoat että kaupasta hankitut vegepuolivalmisteet ja einekset ovat tulleet tutuiksi. Jälkimmäisiä vertaillessani olen kuitenkin havainnut, että ulkomaiset lyövät kotimaiset laudalta.

Tammelalaisen hernenakin kaltaisia poikkeuksia on, mutta pääsääntönä esimerkiksi ruotsalaisen ja hollantilaisen brändin kasvisvalmisteet ovat ainakin kaksi askelta suomalaisia edellä. Ne ovat poikkeuksellisen maukkaita ja suutuntumaltaan erinomaisia. Läheskään kaikki kotimaiset eivät ole.

Vihis vastaan lihis

Kasvissyöjiä tai vahvasti kasviksia ja kalaa painottavia niin sanottuja fleksaajia alkaa olla Suomessa ja muualla Euroopassa niin paljon, että kyse ei ole enää marginaali-ilmiöstä – siitä yhdestä kummajaisesta, jolle pitää järjestää 20 hengen illallisella jokin mauton porkkanalettu.

Eikä kasvissyönti ole vain ilmiö. Se on koko ajan vahvistuva megatrendi, joka saa voimansa useista eri motivaatiolähteistä.

Yksi vastustaa teollista lihantuotantoprosessia ja toinen eläinten tappamista ylipäätään. Kolmas ei syö lihaa terveydellisistä syistä. Neljäs haluaa vaikuttaa valinnoillaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ympäristötekijöihin. Viidennellä on henkimaailman syitä, ja kuudes ei yksinkertaisesti vain tykkää lihasta.

Sitten on tällaisia ”olosuhteiden uhreja”, jotka ovat puolipakolla löytäneet kasvisruokien mahdollisuudet. Esimerkiksi kaupan eineshyllyn vihis (vegelihapiirakka) voi olla paljon maukkaampi kuin lihis (lihapiirakka), jossa tosin on usein lihaa vain nimeksi.

Kasvisruoka voi olla superhyvää varsinkin, jos se on valmistettu kasvisten ehdoilla eikä lihaa korvaamaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut