Irti edistyksen ja kehityksen noidankehästä – evoluutiolla ei ole kiire, vain ihmisellä on

17.2. 3:00

”Me ihmiset olemme jo pois pilattuja. On oltava termostaattia, ilmankostuttajaa, yövoiteita ja yömyssyjä. Pakkasviima ei vahingossakaan henkäise paidan kauluksen alle, niin on ikkunat ja tiivisteet kehittyneet. Silti on soma ajatella, että tuolla luonnossa on vielä monta alkuperäistä kaveria, jotka elävät tinkimättömän konservatiivista elämää. Miksikähän se tuo luonto ei älyä edistyä. Onkohan luonto tyhmä?”

Vanha kirjallisuus tarjoaa joskus aarteita. Tuo oli kirjailija Veikko Huovisen tekstiä vuodelta 1973, siis 49 vuoden takaa.

Kuinka sattuvasti nuo lauseet iskevät tähänkin päivään. Huovisen pohdiskelu on entistä ajankohtaisempaa. Luonnon eläjillä on yhä samat tapansa ja tottumuksensa kuin vuonna 1973 ja kymmeniä, satoja, tuhansia vuosia sitä ennen.

Edelleen metsokukko kuluttaa talvipäivän männyn latvassa neulasia popsimalla, ja teeriparvi killuu huurteisen koivun oksistossa urpuja mutustellen. Yöksi sukelletaan hankeen turvaan kylmältä ja pedoilta – ja nythän löytyy luntakin, että kiepissä nukkuminen onnistuu.

Luonnon asukkaille nopeat käänteet, äkkinäiset muutokset ja uudet tavat ovat vieraita. Toki luonto hiljalleen oppii uutta, mutta se tapahtuu niin verkkaisesti, ettei sitä huomaa. Evoluutiolla ei ole kiire. Vain ihmisellä on.

Luomakunnan herraksi julistautunut ihminen on ainoana maapallon parin miljoonan lajin joukossa omaksunut päämääräkseen edistyksen ja kehityksen, hillittömän kasvun. Nämä tuhoisat aatteet vievät ihmiskunnan ja siinä sivussa lukemattomat muut elämänmuodot ennenaikaiseen hautaan.

Sanoilla ”edistys” ja ”kehitys” on ihmisten tietoisuudessa niin mittaamaton arvo, ettei niitä kukaan kyseenalaista. Poliitikot oikealta keskelle ja keskeltä vasemmalle vannovat edistyksen ja kehityksen nimeen. Samassa kuorossa huutavat vihreätkin, joilta ainakin pitäisi löytyä rohkeutta tällaisten ihanteiden hylkäämiseksi.

Oma vähäinen yhteiskunnallinen toimintani on ollut etupäässä erilaisten luontoa uhkaavien rakennushankkeiden, metsänhakkuiden ja sen sellaisten vastustamista. Minulle on aina sanottu, ettei kehitystä voi pysäyttää. Siltähän se vaikuttaa. Mutta sanelen tähänkin eriävän mielipiteen.

Kyllä kehityksen voi pysäyttää ja suunnan kääntää. Ei siihen tarvita kuin järkeviä poliittisia päätöksiä. Niille olisi tilausta.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut