Kuhmut ja muistot kestävät vuosikymmeniä - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kuhmut ja muistot kestävät vuosikymmeniä

31.12.2021 3:00

Vuosi on ollut synkkä, muttei sysimusta. Moni uutinen on tuonut hymyn huulille, mutta parhaat liittyvät tavalla tai toisella vuodenvaihteen sääoloihin ja pakkastalven tuomiin mahdollisuuksiin.

Pipolätkä, kiekon lämiminen, ringette-rinkulalla syötteleminen, luistelemaan opetteleminen tai rusettiluistelujen ympärille rakennetut kylätapahtumat ovat valitettavasti katoavaa kansanperinnettä. Junioreita valmentavat tietävät, että tuntikausien viihtyminen ulkojäällä on jo pitkään ollut mieluisaa vain osalle lapsista ja nuorista.

Niin ei tarvitse olla.

Positiiviset pakkaskokemukset kantavat pitkälle. Ensimmäinen ”kesätyöni” osui talviaikaan. Jäädytimme kyläkoulun kenttää parin kaverini kanssa. Teinivuosien talvet olivat vielä etelässäkin kylmiä, joten pakkasta riitti monesti marraskuusta kevättalveen – ja vaikka ei aina olisikaan riittänyt, kunnolla jäädytetyt pohjat kestivät niin, ettei koko urakkaa joutunut aloittamaan alusta plussakelien ja vesisateiden jälkeenkään.

Realismin nimissä on sanottava, että myös kivuliaat ulkojääkokemukset kestävät ajan hammasta.

Sain kiekon otsaani talvella 1986 Euran Urheilukeskuksen ulkokaukalossa. TV-ruudun kokoisten silmälasin linssien ja pipon kaksinkertaisen sauman väliin tuli jääpallon kokoinen kuhmu.

Lämärin jäljet erottuvat otsassani vielä nykyäänkin, 35 vuotta myöhemmin. Silloin taisi kirpaista, mutta kannan muistoa mukanani ylpeydellä. Tuossa se on, hiusten kaikottua näkyvällä paikalla kesät talvet.

”Kunnon talvea ja pakkaskelien tuomia mahdollisuuksia ei voi hehkuttaa liikaa.”

Omilla 1900-luvun muistoillani ei tietysti ole mitään tekemistä nykyajan harrastusolosuhteiden kanssa, mutta nostalgiasta on helppo vetää yhtäläisyysmerkit tähän aikaan.

Purema ulkoliikuntaan tulee esimerkistä. Vuodenvaihteen vapaapäivät tarjoavat mainion mahdollisuuden koko perheen peleille, ja luistelemisen lisäksi olot ovat otolliset muuhunkin ulkona liikkumiseen.

Ulkoliikunnan ylistäminen ei ole vain kaihoisa koukkaus viime vuosituhannelle, vaan höntsäily on mukavaa puuhaa pleikkarisukupolvellekin.

Eri ikäiset ja tasoiset luistelijat mahtuvat samalle jäälle. Viuhuvien kiekkojen varominen ja kohti kiitävien luistelijoiden väisteleminen opettaa tarkkaavaisuutta ja rakentaa nykyään niin muodikasta yhteisöllisyyttä.

Se myös täyttää korona-ajan vaatimukset. Ennen kaikkea ulkoliikunta on mukavaa. Siksi kunnon talvea ja pakkaskelien tuomia mahdollisuuksia ei voi hehkuttaa liikaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut