Arki kolmen lapsen kanssa saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi – Uudenvuodenlupaukseni on selvä - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Arki kolmen lapsen kanssa saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi – Uudenvuodenlupaukseni on selvä

29.12.2021 3:00

Ensimmäinen kokonainen vuosi kolmen lapsen taloudessa on melkein ohi, ja millainen vuosi se onkaan ollut.

Vuoden aikana nuorin lapsemme on kasvanut paikoillaan köllivästä sylivauvasta salamannopeaksi täystuhoksi, jonka lempipuuhaa on kaappien ja laatikoiden tyhjentäminen.

Viimeisen parin kuukauden aikana taaperon sotkuja on tullut siivottua harvemmin. Se ei suinkaan johdu siitä, että hän olisi lopettanut konmarittamisen, vaan siitä, että olen itse harjaantunut hänen järjestelyintonsa estämisessä. Jotain on siis vuoden aikana opittu.

Vuosi on koulinut isommista lapsistamme huikean hienoja isosiskoja, joiden hellyyttä pikkusiskoa kohtaan on saanut ihastella päivittäin. Kukaan ei saa vauvaa nauramaan yhtä herkästi kuin isosisko.

Naurun määrän kanssa käsikädessä on kasvanut myös siskosten tappeluiden määrä. Usein sitä tuleekin todettua, että huudon määrä on tässä kodissa vakio. Se vain vaihtelee, että kuka huutaa.

Ennen kolmannen tyttäremme syntymää saimme kuulla pariltakin kolmen lapsen vanhemmalta, että siirtyminen kahden lapsen perheestä kolmen lapsen perheeksi oli huomattavasti helpompaa kuin siirtyminen yhden lapsen perheestä kahden lapsen perheeksi.

Itse en täysin allekirjoita tätä mielipidettä.

On totta, että kolmannen lapsen kohdalla moni asia on helpompaa. Arjessa ei ole enää sitä samanlaista jännitystilaa, jota koki usein ensimmäisen lapsen kohdalla, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Se jännitys toki hälveni jo toisenkin lapsen kohdilla. Kolmannen kohdalla siitä ei ollut enää merkkiäkään, tai ehkä sitä ei vain ehtinyt tuntea.

Ylipäätään kolmannen kohdalla osaa ottaa monen asian jo ihan rennosti.

Suurin ero kahden ja kolmen lapsen arjen välillä on omalla kohdallani riittämättömyyden tunteen määrässä.

Kun lapsimääräni kasvoi käsimäärääni isommaksi, on syliini ollut tunkua. Arkeni on täynnä tilanteita, joissa haluaisin pystyä enempään, vaikka se on välillä fyysisestikin mahdotonta.

Kuinka monta kertaa joudunkaan toteamaan lapsilleni sanat: Äiti ei nyt ehdi. Äiti ei nyt pysty. Pian. Odota. Ihan hetki vielä.

Annan lapsilleni itsestäni paljon ja joskus liikaakin. Silti tuntuu, että minun pitäisi pystyä parempaan. Lisäksi joskus haluaisin, että minusta riittäisi jotain myös itselleni sekä parisuhteelleni.

Riittämättömyyden tunne saa minut potemaan huonoa omatuntoa pienistä arjen asioista, joissa olen joutunut pettämään lupauksiani lapsiltani. Tällainen asia voi olla niinkin simppeli kuin rikkinäisen lelun korjaaminen, joka siirtyy huomiseen aina uudelleen ja uudelleen.

Nyt minun pitäisi kai tehdä uudenvuodenlupaus, että yritän riittää lapsilleni enemmän. Mutten tee sitä. Sen sijaan lupaan itselleni, että otan tämänkin suhteen ensi vuonna vähän rennommin. Minä riitän.

Kirjoittajan arki on täynnä vilskettä kolmen alle kouluikäisen tyttären kanssa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut