Jos nyt saisin pakata mukaani palan Raumaa, niin tietäisin hyvin tarkasti mitä ottaisin mukaani.
Olemme asuneet kohta 1,5 vuotta Itävallassa Klagenfurtissa. Kaupunki on melkein kolme kertaa isompi kuin Rauma. Se sijaitsee lähellä Italiaa ja Sloveniaa, joten sijainti on todella kiva, silloin kuin pääsee matkustamaan. Meidän kodin ikkunoista näkyy Karawanken vuoristo, joka kohoaa parhaimmillaan kahteen kilometriin. Sen kauneutta voisi katsella loputtomiin.
Silti haluaisin ottaa jotain mukaani Raumalta.
Ensimmäisenä ottaisin mukaani lasten kaverit. Lapset ikävöivät omia kavereitaan ja suomenkielistä keskustelua.
Toisena ottaisin mukaani kaikki Rauman ulkoliikuntapaikat. Kaipaan päivittäin Pyytjärven kuntoilualuetta, koska täällä ei ole kuntoratoja, jossa sauvakävellä. Lapseni kaipaa Pyytjärveltä myös frisbeegolfrataa, koska täällä ei ole kenttiä.
Vuosi sitten syksyllä yritimme löytää jalkapallokenttää, mihin olisi päässyt potkimaan palloa, mutta kaikki koulujen kentät ovat aidattuja ja lukossa. Ei ole myöskään ulkojäitä tai mahdollisuutta luistella muualla kuin hallissa.
Ulkoliikuntapaikkojen puuttumista korostaa se, ettei täällä ole jokamiehenoikeuksia. Ei voi mennä poimimaan metsästä marjoja ja sieniä tai viskomaan sitä frisbeetä minne haluat. Uimarannat ovat yksityisiä tai maksullisia.
Kesällä Raumalla on parasta maauimala ja Poroholman Rantatalo. Onneksi oma vastineensa täällä on Strandbad, massiivisen suuri kesäuimala.
Kolmantena pakkaisin mukaani Kaaron koulun kouluruuan. Jossain päin Itävaltaa saattaa olla mahdollisuus maksulliseen kouluruokaan, mutta meidän lasten koulussa sitä ei ole. Lapset joutuvat kuljettamaan eväät joka päivä mukanaan kouluun.
Suomalainen maksuton kouluruoka on ainutlaatuista koko maailmassa. Se on vapauttanut suomalaiset naiset työelämään, koska se on kannustanut myös tyttöjen kouluttamiseen. Maksutonta kouluruokaa on Suomessa nautittu jo 70 vuotta.
Lisäksi ottaisin mukaani Raumalta kampaajani, joka osaa värjätä vaaleat hiukset muuksi kuin keltaiseksi ja fysioterapeuttini, jolla on selkäni hoitoon oikeita laitteita.
Pakkaisin myös mukaani koko Kehätien S-marketin, josta löytäisin helposti kaiken tarvittavan leivontaan ja ruuanlaittoon. Nyt jokainen kauppareissu on seikkailu saksan kielellä. Yksi tuote löytyy Billasta ja toinen Sparista. Joitakin asioita ei löydy mistään.
”On mentävä kauas nähdäkseen lähelle”, sanonta sopii moneen asiaan. Täällä on paljon hyvää ja erilaista. Pururatojen puuttuessa olen kivunnut sauvoilla ylös ja alas yhtä ja samaa rinnettä, koska se on ainoa paikka sauvakävelylle.
Samaan aikaan lapset ovat laskeneet rinnettä pulkalla, koska mäki, jota kipuan, on entinen pieni laskettelukeskus. Sieltä avautuu näköala lumipeitteisiä vuoria kohden, joten maisemaan on mahdoton kyllästyä, vaikka samaa rinnettä kipuaisi koko ajan.
Kirjoittaja on raumalainen fysioterapeutti, joka asuu perheensä kanssa Itävallassa. Tiinalla, hänen miehellään Juhalla sekä heidän kahdella lapsellaan on toinen vuosi menossa Klagenfurtissa, jossa Juha on jääkiekkovalmentajana.