Tule takaisin Tonttu - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Tule takaisin Tonttu

23.12.2021 3:00

Joulu herättää lapsuuden muistoja. Sillä ei ole itselleni uskonnollista statusta. Kirkkoon kuulumattomana koen jumaluuden luonnossa ja sen monimuotoisuudessa.

Olen kuitenkin arvostanut kristillistä elämänkatsomusta silloin, kun se kunnioittaa aineellisesti vaatimatonta elämää ja materiaalisen rohmuamisen hillintää. Markkinatalouden rynnistys on tehnyt joulusta sietämättömän tavaranpalvontaan keskittyvän kulutusareenan. Mitä on jäljellä entisaikojen joulusta?

Palaan mielelläni ruotsalaisen Viktor Rydbergin viehättävään, Valter Juvan suomentamaan Tonttu-runoon vuodelta 1881. Siihen sisältyvä tunnelma oli ominaista menneiden aikojen maalaiselämälle. Runon kuvaus yksinäisen maatalon lumisesta jouluyöstä on lumoavaa luettavaa ihmiselle, jolla ei ole yhteyttä tuohon kerran vallinneeseen onnen aikaan.

En minäkään ehtinyt tätä idylliä omakohtaisesti kokea. Sen verran lähellä sitä vielä elin, että pystyin mielikuvitukseni voimin kulkemaan Tontun mukana lampaiden luo karsinaan, kanojen ja niitä vahtivan kukon seuraan ja lehdoista uneksuvien lehmien navettaan.

Ymmärsin, että aineellisesti niukka elämänmuoto harvaan asutulla maaseudulla olisi varmaan ainoa kestävä olemassaolon malli näillä leveysasteilla.

Eikö liene niin, että ihmiselämän onni, se vähä, mitä sitä yleensä voi saavuttaa, on ollut kauneimmillaan joskus 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maalaismiljöössä?

Silloin oli jouluna pakkasta ja lunta. Kirkkoon ajettiin tiuku helisten ruunan vetämällä reellä, ja kotiin palattua voitiin odottaa päivän kohokohtaa, kun pöytään kannettiin riisipuuro, lanttu- ja perunalaatikko, sallatti ja omasta pahnueesta peräisin ollut kinkku. Se oli ansaittua juhlaa vuoden kestäneen uurastuksen jälkeen. Osansa saivat tietysti kotieläimet unohtamatta metsän eläjiä, joille tarjottiin kauralyhde ja mehevä ihrakimpale.

Epäilemättä siinä ympäristössä asui myös oikea kotitonttu. Näitä pohtiessani saan silmiini hiukan kallellaan olevan hirsimökin ulkorakennuksineen, lumen peittämät harmaat aidat ja ympärillä huojuvan metsän kelohonkineen ja ikikuusineen. Korvissani soivat Tonttu-runon koskettavimmat säkeet:

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa.

Koski kuohuvi yksinään

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan.

Tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut