Kolumni: Opettaja Tiina Keskinen ymmärsi, kuinka vaikeaa sijaisopettajilla on - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Opettaja sai eteensä vieraan luokan ja kohtasi heti täysin häpeämätöntä käytöstä – ”Ei ihme, että sijaisia on hankala löytää”

18.12.2021 9:02

Meillä oli koulussa erikoisohjelmaa viikon ajan, ja me opettajat pidimme tunteja muillekin kuin omille oppilaillemme.

Olin aloittamassa tuntia vieraiden oppilaiden kanssa. Edessäni vetelehti parikymmentä outoa tyyppiä. Oppilaat juttelivat keskenään, osa näpräsi kännyköitä, joku makasi otsa käsiin painettuna pulpetilla, osa oli edelleen käytävässä. Joku kysyi, koska täältä pääsee pois.

Minulla oli ilmiselvä pähkinä purtavana. Minua vastassa oli parikymmentä enemmän tai vähemmän vastahakoista murkkua.

Toivotin oppilaat tervetulleiksi tunnilleni, esittäydyin ja aloin selostaa, mitä tekisimme seuraavat kaksi tuntia. Tuskin kukaan katsoi minuun – saati että olisi kuunnellut höpinöitäni. Oppilaat juttelivat häpeämättömästi keskenään, joku käveli ulos luokasta, kaveri huusi hänen peräänsä jotakin.

Ymmärsin varsin hyvin, että kaaokseen pitäisi saada järjestys, minun pitäisi johtaa tilannetta, oppilaat eivät määräisi tahtia. Kaiken lisäksi keinot olisi keksittävä mitä pikimmin, muuten homma leviäisi käsiin, oppilaat huomaisivat, että tuosta tyypistä ei ole johtajaksi, sen jälkeen peli olisi menetetty, tunnit olisivat yhtä tuskaa meille kaikille.

Pyysin oppilaita kirjoittamaan oman etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia adjektiiveja itsestään ja ympäröimään kaksi, jotka kertoivat jotakin olennaista itsestä. Kirjoittavia oppilaita katsellessani mietin, miten hirveän hankalaa on sijaisopettajan työ. Hän kiertää eri kouluissa, pitää tunnin siellä, toisen täällä. Oppilaat ajattelevat sijaisen nähdessään, että edessä on vapaatunti, hommia ei tarvitse tehdä, oma opettaja ei ole arvioimassa eikä laittamassa ruotuun.

Sijainen ei tunne oppilaita, ei tiedä, mistä naruista pitäisi vedellä ja kuinka kutakin jumpittelevaa nuorta kohdella. Hän ei tiedä luokan pelisääntöjä eikä oppilaiden taustoja. Hän todellakin on kovassa paikassa. Ei ihme, että sijaisia on välillä kovin hankala löytää. Olin tyytyväinen, että itse olin kaoottisen alun jälkeen saanut oppilaat töihin.

Heräsin mietteistäni, kun oppilas huusi, että valmista! Aloimme purkaa tehtävää. Kysyin, kuka haluaisi kertoa omat adjektiivinsa. Poika eturivistä nosti käden ylös. Hänen nimensä alkoi J-kirjaimella. Hän kertoi itsestään seuraavaa: julmettu kulli ja juoppo. Sitten hän katsoi minua haastavasti, odottaen reaktiotani. Olin taas tulilinjalla. Luokan tunnelma hönki henkeä, että älä vain kuvittele, että me niin helposti sun jutuistasi innostutaan. En suostunut provosoitumaan alatyylisestä heitosta, vaan siirryimme seuraavaan oppilaaseen, ja niin tunti jatkui ilman sen suurempaa häiriötä.

Kokemus sai minut arvostamaan sijaisuuksia tekevien työtä – ja myös huolestumaan. Mietin, saavatko sijaiset koulutusta, tukea, briiffausta ja riittävästi valmiuksia tehdä tärkeää työtään.

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut