Pääsisinkö hoitoon? - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Pääsisinkö hoitoon?

Kun omasta terveydestään huolestuu, on tärkeää päästä selvittämään, mistä oikein on kyse.

20.12.2021 3:00

Moni toivoo pukilta joululahjaa, joka mittaa kehostamme erilaisia tietoja. Terveystietoisuutemme on kasvanut älykellojen, askel- ja sykemittareiden myötä. Moni havahtuu ilman laitteitakin huomaamaan muutokset terveydentilassaan. Sydämen rytmimuutokset, rinnan patti tai vatsavaivat saavat kysymään, mikä minua vaivaa. Kun omasta terveydestään huolestuu, on tärkeää päästä selvittämään, mistä oikein on kyse.

Tilanne ei ehkä sillä hetkellä ole akuutti, mutta asia kasvaa niin mielessä kuin kehossa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin epätietoisuudessa joutuu elämään. Sen vuoksi on kohtuullista odottaa, että apua tarvitessaan lääkäriin pääsee pian selvittämään, mistä on kyse ja mitä asialle voi tehdä.

Nykylain mukaan kiireettömässä asiassa hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa. Tilanne vaihtelee eri paikkakunnilla suuresti ennen kaikkea sen mukaan, miten lääkäripaikat on pystytty täyttämään.

Kolme kuukautta on pitkä aika odottaa tietoa siitä, miksi sydän ei lyö normaalisti tai vatsa ei siedä mitään ruokaa. Varhainen puuttuminen on taudin hoidonkin kannalta oleellista. Sen vuoksi hoitotakuun kolmen kuukauden aikarajaa halutaan nyt muuttaa seitsemään päivään.

Lakiesitys hoitotakuun parantamisesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Uuden hoitotakuun myötä kiireettömään hoitoon pääsisi jatkossa seitsemässä päivässä. Hammashoidon osalta hoitotakuuta tiukennettaisiin kuudesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen.

Hoitotakuun toteuttaminen parantaa merkittävästi ihmisten hyvinvointia, sillä nopealla hoitoon pääsyllä voidaan estää vaivojen pitkittyminen ja ehkäistä monia ongelmia. Oikea-aikainen hoito on myös yhteiskunnan etu, koska avunsaannin pitkittyessä ongelmat usein kertaantuvat, kustannukset kasvavat ja esimerkiksi työkyvyttömyyden riski kohoaa.

Suomalaiset ovat nyt kovilla, ja he tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita ehkä enemmän kuin aikoihin. Myös sosiaali- ja terveyspalveluissa ollaan kovilla. Hoidettavana on ennennäkemätön koronakriisi, jossa kaikki liikenevä voima on siirretty jäljittämään koronatartuntoja, antamaan rokotuksia ja hoitamaan koronaan sairastuneita ihmisiä. Samanaikaisesti ammattilaiset ovat joutuneet siirtämään omia perustöitään syrjään tietoisena siitä, että nekin työt vaativat pikaisesti tekijää. Sote-uudistus ei vähennä työmäärää.

Mielenterveysongelmat ja ahdistuneisuus ovat lisääntyneet, ja sekin näkyy sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämän kriisinkin keskellä haluamme pienentää sen negatiivisia vaikutuksia ja panostaa esimerkiksi nopeampaan hoitoon pääsyyn. Samalla teemme isoja tulevaisuustekoja parantamalla henkilöstön määrää lastensuojelussa ja vanhuspalveluissa. Kaiken tämän edellytyksenä on onnistuminen henkilöstön jaksamisen tukemisessa ja lisätyöntekijöiden saatavuudessa.

Hyväkään laki ei yksin riitä, jos tekijät hoidon toteuttamiseksi puuttuvat. Tammikuussa valittavat aluevaltuustot ovat merkittävässä roolissa siinä, kuinka houkutteleviksi työnantajiksi hyvinvointialueet muodostuvat.

Aluevaltuustojen on syytä määrittää selkeät tavoitteet ja askelmerkit sille, miten työoloja parannetaan. Sillä ilman tekijöitä kysymme kaikista uudistuksista huolimatta edelleen – pääsisinkö hoitoon?

Kirjoittaja on raumalainen kansanedustaja ja aluevaaliehdokas (sd.)

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut