Kun sosiaalisuus vaihtui sosiaaliseen mediaan - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kun sosiaalisuus vaihtui sosiaaliseen mediaan

”En usko, että olen näinä etätyön aikoina ainoa kotityöläinen, jolle some ja uutisvirta on muodostunut pandemia-ajan ihmiskontaktien ja kodin ulkopuolisten harrastusten vähenemisen vuoksi mielenrauhaan negatiivisesti vaikuttavaksi aikavarkaaksi”, kirjoittaa Hanna-Riikka Kuisma kolumnissaan.

16.12.2021 3:00

Vaikka en ole mikään menneisyyden romantisoija, kaipaan välillä aamuja, jolloin ainoa kahvikupin kera nautittu uutisannos oli suuri, keittiön pöydälle levitettävä sanomalehti.

Havahduin tähän, kun heräilin sunnuntaina hitaasti ja aloin selata uutisia kännykästä. Aluksi luin dystopia-aikamme jokapäiväiset, kuten viimeisimmät luonnonmullistukset ja sen, että omikron-muunnos leviää yhtä hallitsemattomasti kuin suomalaisten nuorten henkinen pahoinvointi.

Aikani klikkailtuani jutusta toiseen ajauduin lukemaan muun muassa Peter Nygårdin pojan kertomusta isästään hyväksikäyttämässä pikkutyttöä, uutista espanjalaisen piispan avioitumisesta eroottisia romaaneja kirjoittavan satanistin kanssa ja somesiivoojan kuvausta asunnosta, jossa lattiaan oli liimautunut käytettyjä terveyssiteitä.

Uutiskierroksen jälkeen selaan yleensä somet. Kolmantena adventtisunnuntaina ihmiset tappelivat ministerien illanvietoista, hävittäjähankinnoista ja rokotuksista, salaliittoteorioita väänneltiin kaikesta kaikkiin suuntiin. Osa kertoi kiillotettujen kuvien kera, miten fantastisesti jouluvalmistelut sujuivat ja avantouimaankin oli herätty jo viideltä.

Toisessa ääripäässä huudettiin nimimerkeillä tyhjyyteen itsetuhoisia ajatuksia, kipua ja päihteidenkäytön riistäytymistä käsistä. Ensimmäinen sai minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, jälkimmäinen avuttomaksi.

Kun kirjoitin uusinta romaaniani, roikuin poikkeuksellisen paljon sosiaalisissa medioissa, sillä kirja kertoo henkilöstä, joka larppaa arkielämän raunioidensa keskellä somessa täydellistä elämää.

Kirjoitin kirjan pääosin jo pandemian alettua, ja koska menen aina syvälle hahmojen maailmaan, en rajoittanut ollenkaan ruutuaikaani. Ajattelin, että kaikki somesurffailu on eduksi taustatyömielessä.

Mutta olen tietenkin kirjailijan lisäksi myös ihminen, ja koska pandemia aiheutti vielä tavallista suurempaa sosiaalista puutetta, huomasin romaanin ilmestymisen jälkeen viettäväni yhä pidempiä aikoja kännykällä.

En vastusta somea, siinä on paljon hyviäkin puolia. Itselleni on vain kehittynyt huono tapa aloittaa aamu. Ja sanon tämän julkisesti, koska en usko, että olen näinä etätyön aikoina ainoa kotityöläinen, jolle some ja uutisvirta on muodostunut pandemia-ajan ihmiskontaktien ja kodin ulkopuolisten harrastusten vähenemisen vuoksi mielenrauhaan negatiivisesti vaikuttavaksi aikavarkaaksi.

Tahtoisin lukea perusuutisten jälkeen aamulla kirjaa tai venytellä, enkä sukeltaa pää edellä kuonakasaan. Ei siitä niin kauaa ole, kun ihmisen sunnuntaiaamupäivän suurimmat uutiset olivat naapurin lehmän poikiminen ja se, että kanttori oli nähty hoipertelemassa kirkonkylällä päissään. Kontrasti on melkoinen, kun nyt koko maailman kurjuus ja ryönä saattaa aueta muutaman napin painalluksella unisten silmien eteen vilkkumaan.

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut