Kolumni: Muistetaan toisiamme myös joulun jälkeen - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Muistetaan toisiamme myös joulun jälkeen

”Osattomuuden kokemus ei kytkeydy ainoastaan vuoden yhteen juhlapyhään”, kirjoittaa Satakunnan Kansan toimittaja Meri Suominen.

11.12.2021 3:00

”Tänä vuonna ei sitten ole lahjoja. Olen pahoillani.”

Kun samat sanat kuulee kolmatta joulua peräjälkeen, ne eivät tunnu juuri miltään. Enää tässä iässä lahjat eivät tee joulua, mutta teini-ikäiselle tytölle niiden puute oli melko kova pala.

Kun seuraava lukuvuosi taas tammikuussa alkaisi, kaikilla olisi jotain uutta. Lahjaksi saatuja tavaroita ja kokemuksia, joita muisteltaisiin vielä vuosien kuluttua.

Parina huonoimpana vuotena sosiaalityöntekijä kävi tuomassa kauniisti käärityt paketit, joiden antajasta ei ollut minkäänlaista tietoa. Hän tai he olivat nimettömiä hyväntekijöitä, joiden avulla lapsen joulukokemuksesta tuli vähän lämpimämpi.

Pakettien sisältä paljastui suklaata ja vaateketjun lahjakortti. Niiden kanssa saattoi vähän aikaa tuntea olevansa osa sitä maailmaa, jossa muut elivät.

Sukulaisten paketeista paljastui suihkusaippuaa ja sukkia. Niitä kannatti toivoa, koska muutoin niitä ei olisi aina ollut.

Juhlapyhät ovat monille ihmisille vaikeita.

Joillekin joulu ei ole koskaan näyttänyt siltä, millaiselta se saadaan elokuvissa ja televisiomainoksissa näyttämään.

Useat perheet tuskailevat vähien varojen kanssa ja yrittävät parhaansa mukaan taikoa joulun tyhjästä edes lapsille.

Joissain kodeissa kilinä ei kuulu kulkusista, vaan olutkorista. Toisille pullo voi olla ainoa tapa selvitä tulevista pyhistä.

Osa viettää joulua yksin, koska ei ole ketään, jota kehtaisi häiritä edes pikaisella puhelinsoitolla.

On helppoa puhua, ettei joulussa ole kyse materiasta ja puitteista. Näinhän sen pitäisi olla, mutta asiaan on vaikea suhtautua neutraalisti, kun liki kuukauden ajan kaikki ympärillä muistuttaa siitä, mistä olet jäämässä paitsi.

Kuluneena vuonna Satakunnan Kansassa on kirjoitettu paljon osattomuuden kokemuksista.

Rohkeat porilaiset, kuten pitkäaikaistyöttömyyden kokenut Petri Viitanen ja pienillä tuloilla suurperheen kanssa sinnittelevä Anna, ovat kertoneet omista köyhyyskokemuksistaan.

Nakkilalainen Jenni Friman puolestaan avasi lukijoille lapsuutensa vähävaraisuutta ja sitä, kuinka se teki hänestä lopulta neuvokkaan selviytyjän aikuisena.

Asia, joka jokaisessa haastattelussa toistui enemmän tai vähemmän, oli ihmisen halu tuntea olevansa osa ympäröivää maailmaa.

Valitettavan usein moni auttamaan kykenevä havahtuu asiaan vasta joulukuussa. Joulun alla ihmisissä heräävä auttamisenhalu on upea asia, mutta samanlaisia havahtumisia toivoisi olevan enemmän pitkin vuotta.

Osattomuuden kokemus ei kytkeydy ainoastaan vuoden yhteen juhlapyhään. Muistetaan muistaa toisiamme myös joulun jälkeen.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut