Kolumni Tuomo Hurme: Lannoitteiden fosforipäästöt Itämeren uhkana - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Lannoitteiden fosforipäästöt Itämeren uhkana

25.11. 3:00

Itämeren valuma-alueen väestömäärä lähentelee sataa miljoonaa. Elääkseen nämä ihmiset harjoittavat tehokasta maanviljelyä lannoitteineen, meillä Suomessa myös tehometsätaloutta ojituksineen.

Näille alueille arvioidaan sitoutuneen 40 miljoonaa tonnia lannoitteena käytettyä fosforia. Sen sanotaan olevan 70-kertainen määrä verrattuna meressämme jo nyt lilluvaan fosforiin. Ilmastonmuutoksen tuomat vesitalvet uhkaavat huuhtoa nuo fosforitonnit Itämereen.

Jo nykyisellään Itämeri on ylirehevöitynyt ja kesäisin sinilevälauttojen valtaama. Pahimmat päästölähteet ovat muualla, mutta Suomenkin syntitaakka on suuri.

Onneksi meillä on ihmisiä ja järjestöjä, jotka päättäväisesti työskentelevät meren tilan korjaamiseksi. Paraisilla Qvidjan kartanon omistavat Ilkka Herlin ja hänen vaimonsa Saara Kankaanrinta ovat jo vuosia olleet mukana Itämeren suojelussa muun muassa yhteistyössä John Nurmisen säätiön kanssa. Viime aikoina heidän kehittämänsä meren ravinnekuormaa hillitsevät viljelymenetelmät ovat saaneet paljon julkisuutta.

Teollisen karjankasvatuksen tuottama lanta pitäisi käyttää maan parannukseen siellä, missä sille on oikeasti tarvetta. Haitallista on myös keinolannoitteisiin ja pellon voimakkaaseen muokkaukseen perustuva viljelytapa. Maan tiivistyessä sen hiilivarasto heikkenee.

Herlin ja Kankaanrinta puhuvat yhteyttämiseen perustuvan hiiliviljelyn puolesta. Jotta se onnistuu, pellon pitää olla kasvipeitteinen. Jos pelto makaa kasvukauden ulkopuolella paljaana kynnöksenä, hiilen ja ravinteiden valuminen vesiin korostuu.

Myös metsätaloudessa avohakkuut ja suo-ojitukset aiheuttavat samojen aineiden karkaamisen metsistä vesistöihin ja taivaalle. Samaa vauhtia katoaa metsien hiilinielun merkitys.

Tässä olisi nyt Pyhäjärvi-instituutille näytön paikka. En yhtään väheksy instituutin tähänastista toimintaa, jossa ilmastonmuutoksen uhka on jo vuosia sitten tiedostettu. Pyhäjärven suojelutyössä on upeasti sitoutettu valuma-alueen viljelijöitä uusiin menetelmiin ravinnepäästöjen vähentämiseksi Pyhäjärveen ja sitä kautta Itämereen.

Nyt olisi kuitenkin tarjolla aivan uutta ajattelua. Voisiko instituutti yhdistää oman vahvan tietämyksensä Herlinin ja Kankaanrinnan kokemuksiin?

Siitä syntyisi vahva panos niin Pyhäjärven kuin Itämerenkin suojeluun.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut