Lapsen oikeus on lukea äidinkielellään kirjoitettuja nykykirjoja - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Lapsen oikeus on lukea äidinkielellään kirjoitettuja nykykirjoja

18.11. 6:30

Kysyn Lapsen oikeuksien viikon kunniaksi, osaatko nimetä viisi 2020-luvun suomalaista lasten- ja nuortenkirjailijaa?

Itse osaan vain siksi, että heitä on tuttavapiirissäni. Näkökulmani on siis värittynyt ja kapea. Havahduin tähän, kun törmäsin nettikeskustelussa nimeen Timo Parvela. Hävettää, mutta piti googlata, kenestä olikaan kyse. Yhdestä kaikkien aikojen menestyneimmästä suomalaisesta kirjailijasta, jonka teoksia on myyty miljoonia!

Noin suurta aukkoa kirjailijan sivistyksessä ei voi selittää edes sillä, että minulla ei ole omia lapsia. Eli olen osa ongelmaa. Tunnen pettäneeni sisäisen lapseni, joka eli lukemisesta ja lukemiselle.

Kirsi Kunnaksen menehtyminen näkyi mediassa ja somessa ansaittuna valtakunnansuruna, koska hän oli parin muun nimen lisäksi se kaikille tuttu lastenkirjailija.

Minäkin pidin Tiitiäisen satupuusta. Kirja oli tosin isäni ja hänen sisarustensa vanha, julkaistu 1956.

Ei ikä kirjasta huonompaa tee, mutta olisiko muutakin? Miltä minusta tuntuisi, jos aikuisille kirjoittavia kirjailijoita kysyttäessä nostettaisiin esiin vain Linna ja Waltari? Tai jos nykykotimaisena suositeltaisiin aina 1980-luvun kirjaa?

Häräntappoase sopinee lähihistoriasta kiinnostuneille nuorille. Ei heille, jotka pitäisi saada lukemaan edes sen verran, että suomalaisten lukutaito saadaan säilytettyä.

Lasten- ja nuortenkirjailijat ovat pitkään puhuneet näkyvyyden ja arvostuksen puutteesta.

Syystä.

Finlandia-palkinnon yhteydessä keskitytään aikuisten kirjoihin. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintokin voidaan antaa ei-esikoisille, sillä aiemmat lapsille tai nuorille julkaistut kirjat eivät ole joidenkin ehdokkaiden kohdalla haitanneet.

Eli niitä ei ilmeisesti pidetä oikeina kirjoina.

Mistä tämä johtuu? Lasten- ja nuorten Finlandia-ehdokkaiden valitsijaraati kaipasi nyt enemmän kirjoja 10–12-vuotiaille. Alan tekijät ovat nostaneet esiin niitäkin. Entä jos sen ikäisille suunnatut asiat jäävät ylipäänsä katvealueeseen, koska ne koskettavat aikuisia kaikkein vähiten?

On kiva ostaa pikkulapsille Tatut ja Patut yhdessä luettaviksi. Isommille teineille suunnatut kirjat taas kiinnostavat, koska Harry Pottereja lukevat vanhemmatkin. Eli lasta tarkastellaan aina itsenäisen toimijan sijasta suhteessa aikuiseen.

Asenne näkyy muun muassa nuorten ilmastoahdistukselle naureskeluna.

Itse monen muun X-sukupolvisen tapaan pelkäsin ”atomisotaa”. Enkä suotta, sillä jälkikäteen on käynyt ilmi, että oli yhden henkilön mielenmaltin ansiota, että ydinsota ei alkanut 1983.

Mitä sinä pelkäsit lapsena ja nuorena, mihin uskoit? Tärkeintä on sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden että lapsen oikeuksien kannalta se, että aikuiset eivät unohda, miltä tuntuu olla lapsi. Jokaisen kannattaa lukea Unicefin Lapsen oikeuksien julistus ja miettiä, kohteleeko oman lähipiirinsä lapsia aina sen mukaisesti.

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut