Kunnat ja osallistuva budjetointi - Laitetaan vaan haisemaan – tuloista ei niin väliä - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Laitetaan vaan haisemaan – tuloista ei niin väliä

Budjetinteon tärkeänä osuutena pitää olla myös tulojen hankinta ja talouden kivijalan rakentaminen.

19.11. 3:00

Kaupunkien ja kuntien edunvalvontayhteisö Kuntaliitto on muutaman vuoden ajan markkinoinut osallistuvaa budjetointia. Ideana on aktivoida kuntalaisten syviä rivejä kotipaikkakuntiensa taloussuunnitteluun ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Vuonna 2017 Kuntaliitto julkaisi erityisen opaskirjasen osallistuvasta budjetoinnista.

Täältä kotimaakunnasta Satakunnasta on kaksi tuoretta esimerkkiä osallistuvan budjetoinnin soveltamisesta.

Rauma äänestytti lähinnä nuoremmalle polvelle suunnatulla Mnuu huki -projektilla. Rahaa esitetyille käyttökohteille oli varattuna 30 000 euroa. Säkylässä on parhaillaan menossa osallistuvan budjetoinnin kokeilu ja siihen on varattuna 15 000 euroa.

Raumalla budjettiäänestyksen voitti Hj. Nortamon koulun pihatuolit, toiseksi sijoittui lasten liikennepuiston liikennevalot ja varustaminen minikokoisilla tunnetuilla Rauman rakennuksilla ja kolmanneksi kadunvarsien roska-astioiden uusiminen kannellisiksi. Säkylässä budjettikokeilun kansanäänestysvaihtoehtoina ovat frisbeegolfratojen rakentaminen.

Kaikkea uutta on tietysti kiva hankkia ja rakentaa. Osallistuvan budjetoinnin olennaisena puutteena on, että se näyttää painottuvan rahavarojen käyttöön.

Budjetinteon tärkeänä osuutena pitää olla myös tulojen hankinta ja talouden kivijalan rakentaminen.

Kuntapäätöksenteossa tärkeysjärjestys ei osallistuvan budjetoinnin käytännöstä paljon poikkea. Ideoita ja esityksiä uusista menoista kyllä riittää, mutta harvemmassa ovat budjetin toisesta puolesta vastuuta kantavat.

Tarvittaessa valtuustoissa isot investoinnit solahtavat nuijankopautuksella. Käsittely sujuu vielä joutuisammin, jos esityksenä on miljoonien ja tai kymmenien miljoonien eurojen summat. Rahoituksen ja mahdollisesti seuraavien käyttökustannusten perään ei juuri ihmetellä, eikä kysellä.

Riittävän isojen eurosummien esittämisen lisäksi pätevä menettely on kustannusarvion asettaminen mahdollisimman alhaiseksi ja mainostaa, että nyt saadaan halvalla.

Kun menobudjetti räjähtää, sitten voi perustella vuorostaan, ettei kai tätä voida nyt enää kesken jättää ja kun on toimeen ryhdytty, niin tehdään sitten kunnollista. Viimeisenä perälautana on velanoton lisääminen.

Harva toimii tällä menettelytavalla omassa taloudessaan, eikä voikaan kovin pitkään. Hälytyskellot soivat ja velkojat saapuvat perimään saataviaan.

Mutta jos toivo onkin tässä osallistuvassa budjetoinnissa, ehkä sen kautta jollakin voi syttyä idea tasapainoisemmasta taloudenpidosta.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut