Ratkaisetko liikaa asioita lapsesi puolesta? Annetaan lapsille tilaa ratkaista ongelmia - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Ratkaisetko liikaa asioita lapsesi puolesta? Annetaan lapsille tilaa ratkaista ongelmia

Annatko lapsesi ratkaista itse ongelmia vai teetkö sen hänen puolestaan, pohtii Riina Nevalainen.

12.11. 3:00

Meitä ”nykyvanhempia” syytetään milloin mistäkin. Välillä emme osaa laittaa lapsillemme rajoja, välillä emme ole riittävästi läsnä.

Itse olen alkanut pohtia sitä, opetammeko me oman tavoitteellisuutemme keskellä lapset ottamaan riittävästi vastuuta ja ratkaisemaan omatoimisesti ongelmia? Vanhempana pitäisi jatkuvasti pohtia, milloin lapselle voi ja pitää antaa tilaa tehdä itse ja milloin tarvitaan tukea, turvaa ja apuakin.

Epäilen, että moni meistä on välillä jopa täysin tarpeettomasti lapsen ympärillä pörräävä helikopteri, joka on valmis laskeutumaan pienenkin ongelman kohdalla. Tai arjen projektipäällikkö, joka on päässään excelöinyt taustalla hoidettavat rutiinit harrastusmenoista läksyihin ilman, että lapsi on niistä edes tietoinen.

Pahimmillaan vanhempi tasoittaa lapsen tietä aina ja jatkuvasti niin, ettei mitään pulmia pääse edes syntymään. Eikä se tietenkään ole pidemmän päälle kestävä ratkaisu.

ESIMERKKEJÄ ON helppo löytää omasta arjesta. Koska päivät ovat usein melko kiireisiä, huomaan olevani aika usein kellokalle, joka hoputtaa pukemaan, syömään, tekemään läksyt tai mitä milloinkin. Yritän organisoida arjen hetkiä, koska tiedän se on tehokasta ja usein helppoa. Valitettavasti toimintamallini ei kuitenkaan aina ohjaa lasta oppimaan.

Eräänä aamuna tavanomaisen kiireen keskellä totesin puolihuolimattomasti, että se en muuten ole minä, joka joutuu selittämään opettajalle mahdollista myöhästymistä. Se havahdutti lapsen ajattelemaan ja tekemisen ripeys nousi silmissä. Arvostan suuresti myös opettajaa, joka alkusyksyn vanhempainillassa muistutti, että läksyt muuten ovat lapsen, eivät suinkaan vanhempien vastuulla.

Oma kysymyksensä ovat lasten kaverisuhteissa aina välillä syntyvät kiistat. Olen opetellut kuuntelemaan hieman etäältä ja puuttumaan vasta, jos on pakko. Kaverisuhteet ovat hyvä paikka harjoitella tulevia ihmissuhteita varten. Ongelmat tuskin ainakaan helpottuvat vuosien saatossa.

PARHAIMMILLAAN ARKISTEN ratkaisuiden löytäminen palkitsee. Eräänä päivänä lapseni pääsi yllättämään. Hänen koulureitilleen oli ilmestynyt tietyö, joka esti kulkemisen. Lapsi oli lähtenyt omatoimisesti kiertämään pidemmän reitin kautta ja kertoi sitten ylpeänä, ettei edes myöhästynyt. Hän kohtasi ongelman, ratkaisi sen ja lopputulos oli onnistunut. Hienoa!

Vastuuta pitää tietysti antaa ikätasolle sopivasti. Taapero kehittyy koko ajan ja koululainen pystyy jo vaikka mihin. Lapset ovat fiksuja. Kun motivaatio on kohdallaan, lapset oppivat vaikka mitä – ja usein hämmästyttävän nopeasti. Kysymys on vain siitä, mihin me aikuiset annamme mahdollisuuden.

Kirjoittaja on toimituspäällikkö.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut