Saisiko olla tosielämän ihmisjahtia? – tosi-tv:ssäkin on nähty jopa hengenvaarallisia formaatteja - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Saisiko olla tosielämän ihmisjahtia? – tosi-tv:ssäkin on nähty jopa hengenvaarallisia formaatteja

”Muutama vuosi sitten julkisuuteen nousi venäläisen liikemiehen Siperiaan sijoittuva tosi-tv-konsepti Game2: Winter. Sitä markkinoitiin tuotantona, jossa murhaaminen ja raiskaaminen olisivat sallittuja”, tutkija Pauliina Tuomi kirjoittaa kolumnissaan.

6.11. 3:00

Perinteisen television puolelta tuttu provokatiivisuuden sävy valuu nyt myös suoratoistopalveluihin. Tosi-tv valtaa sielläkin alaa, ja sisältöjen hätkähdyttävyys välittyy toki fiktiivisenkin tarjonnan kautta.

Huippusuosittu draamasarja Squid Game herättää laajasti keskustelua sekä huolta (esimerkiksi SK 28.11.). Sarja kuvaa taloudellista ahdinkoa, josta selvitäkseen yksilö päätyy brutaaliin peliin voittaakseen luvatun rahasumman. Pelaajat kilpailevat kuolemaan asti erilaisissa lasten peleissä, eliminoimalla toisiaan.

Ihmisyys ja moraali kyseenalaistuvat viattomien pihaleikkien muuntuessa raa’an väkivallan näyttämöksi.

Yksilön selviytymistaistelut vetoavat katsojaan. Tämä näkyy myös tosi-tv:n puolella, ja lajityypin kehitystä on pitkään peilattu juuri ajatukseen tosielämän ihmisjahdista. Mitä jos olisi olemassa formaatti, jossa vastustajien "putoaminen" tapahtuisikin kuoleman kautta?

Populaarikulttuurissa ilmiö on tuttu vaikkapa konsepteista Running Man (Juokse tai kuole, jo vuodelta 1987), Nälkäpeli ja Battle Royale. Tuttu uhkakuva velloo edelleen vahvana. Minulta kysyttiin eräässä haastattelussa, voisiko tosi-tv:ssä olla tulossa jotain vaarallista, jopa Squid Game -tyyppistä?

Tosi-tv-kentällä on toki nähty formaatteja, jotka ovat voineet olla välillä jopa hengenvaarallisia.

Osallistujia on loukkaantunut formaatissa, jossa on pitänyt suorittaa, ammattilaisillekin vaarallisia, tehtävälajeja (The Jump), naisia on viety viidakkoon synnyttämään (Born in the Wild) sekä lapsia on laitettu elämään niin sanotusti omillaan (Kid’s Nation) ja on katsottu, miten he ovat pärjänneet.

Toisaalta, usein kyseinen maine on myös suunniteltu markkinointitemppu, vaarallisuuden korostaminen kun saattaa tuoda silmäpareja tv:n ääreen. Makaaberi retoriikka on tuttu jo ohjelmien nimistä, esimerkiksi Hengenvaarallinen saalis ja Hengenvaarallisesti lihava. The Ultimate Escapessa, jota Discovery+ kuvaa ”maailman brutaalimmaksi pakopeliksi”, Jukka Hildén vipataan alussa puolialastomana luonnon armoille.

Tekijät korostavat tilanteiden aitoutta ja kovuutta. Missään kohtaa selviytyjä ei kuitenkaan ole tuotannon tai avun ulottumattomissa. Onpa tällaista sohville välitettävää, keinotekoista vaaran tuntua toisinaan nimitetty, tosi-tv:n hengessä, pelkopornoksikin.

Ajatus saa kuitenkin uusia ulottuvuuksia, kun miettii Nelosen Temptation Island -osallistujien nyt esiin nousseita rikostaustoja ja syytteitä, joihin lukeutuu muun muassa syyte törkeästä raiskauksesta.

Temptation Island -kisailijoiden rikostaustat ovat herättäneet keskustelua. Kuvassa ovat alkavan tuotantokauden miessinkut.

Muutama vuosi sitten julkisuuteen nousi venäläisen liikemiehen Siperiaan sijoittuva tosi-tv-konsepti Game2: Winter. Sitä markkinoitiin tuotantona, jossa murhaaminen ja raiskaaminen olisivat sallittuja. Halukkaita osallistujia ilmaantui ympäri maailmaa.

Jopa Suomessa tosi-tv:stä tuttu nimi ehti ilmoittaa hakeneensa ohjelmaan. Luonnollisesti ohjelmaidea paljastui uutisankaksi, mediatempaukseksi. Tv-tuotantoja kun vielä sitovat – ainakin murhan osalta – laki ja lainsäädännölliset puitteet. Niin kauan kuin asia on näin, ei tosielämän ihmisjahtia sentään tarvinne omin silmin todistaa.

Toki, riittävän pelottava ajatus on, että tähänkin ohjelmamuotoon olisi ollut mukaan lähtijöitä– ja kenties katsojiakin.

Kirjoittaja on Porin yliopistokeskuksen/Tampereen yliopiston tutkijatohtori, joka tekee postdoc-tutkimusta provokatiivisesta mediasta ja televisiotuotannoista.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut