Ruuhkavuodet haittaavat ystävyyssuhteitani – Yhden vauvan kanssa tunsin yksinäisyyttä, mutta nykyään siihenkään ei ole enää aikaa - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Ruuhkavuodet haittaavat ystävyyssuhteitani – Yhden vauvan kanssa tunsin yksinäisyyttä, mutta nykyään siihenkään ei ole enää aikaa

3.11. 3:00

Taas se tapahtui. Yksi läheisimmistä ystävistäni kyseli pienen kaveriporukkamme yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, kuka meistä ehtisi tavata. Taas kerran jouduin itse toteamaan, etten ehdi. Tällä kertaa syynä oli omat työni.

Tämä on ollut viime aikoina surullisen toistuva kaava, kun syystä tai toisesta en ehdi tapaamaan rakkaita ystäviäni. Ystäviäni, joita joskus tapasin useamman kerran viikossa.

Huomaan todellakin eläväni nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia kolmen pienen lapsen vanhempana.

Harvemmin olemme enää koolla ydinporukkamme kesken. Kun pysähdyn miettimään asiaa, tajuan, ettei se ole mikään ihme.

Pieni porukkamme koostuu kuudesta ystävästä. Meistä neljällä on pitkäaikainen parisuhde, yksi on sinkku ja yksi on eronnut hiljattain. Viisi meistä asuu samassa kaupungissa, yksi ulkomailla. Yksi opiskelee, kolme käy täyspäiväisesti töissä.

Meistä neljällä on kodeissamme yhteensä peräti yhdeksän lasta, joista vanhin on vasta ekaluokkalainen ja muut ovat alle kouluikäisiä. Kolme porukkamme äitiä on kotona pienten lasten kanssa. Kaksi lapsista on vielä ihan sylivauvoja.

On remontteja ja harrastuksia, omia menoja ja muitakin ystäviä. Jos mikään muu ei ole esteenä, niin kyllä jonkun lapsella nenä vähintään vuotaa tai yöllä nousee kuume.

Tarkemmin ajatellen, ihmettelen enemmän ja enemmän sitä, että olen viime aikoina kuitenkin jonkin verran ehtinyt näkemään ystäviäni.

Kiireisessä arjessa on toisaalta se hyvä puoli, että ystäviä ei juuri ehdi ikävöidä. Toisin oli ensimmäisen äitiyslomani aikana.

Tunsin usein yksinäisyyttä ensimmäisen tyttären saatuani. Olin silloin porukkamme ainoa pikkuvauvan äiti. Vietin paljon aikaa yksin kotona vauvan kanssa mieheni ollessa töissä.

Oma arkeni yhden vauvan kanssa oli hidastempoista, samaan aikaan läheisimpien ystävieni päivät kuluivat töiden tai opiskelujen parissa.

Kävinhän minä silloin tällöin jonkun kanssa lounaalla kaupungilla. Joskus laskin, että jokainen tällainen reissu maksaa minulle busseineen noin 15–20 euroa. Se on aika iso raha jo valmiiksi vanhempainvapaan leikkaamiin tuloihin nähden.

Näissä merkeissä kului vaihtelevasti pari vuotta, kunnes sain toisen tyttäreni. Silloin hyvän ystäväni esikoisen laskettu aika osui samaan kevääseen.

Lastemme synnyttyä jaoimme tiiviisti vauva-arkeamme, eikä yksinäisyyttä tarvinnut tuntea. Muistelen tuota aikaa yhä lämmöllä. Tiivis yhteydenpitomme muuttui oikeastaan vasta koronan astuessa kuvioihin.

Vaikka en ehdi näkemään ystäviäni enää samanlailla kuin ennen, en jaksa enää surkutella asiaa. Olen sisäistänyt sen, että se nyt vain kuuluu tähän elämänvaiheeseen.

Kun aika ystävien kanssa on harvinaisempaa, heidän kanssaan koettuja asioita arvostaakin nykyään ihan eri lailla kuin ennen.

Kirjoittajalle läheisimmät ystävät ovat hänen toinen perheensä.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut