Vaikka sinä vihaisit kulttuuria, kulttuuri rakastaa sinua - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Vaikka sinä vihaisit kulttuuria, kulttuuri rakastaa sinua

21.10. 3:00

Katsoin viime viikolla Netflixin suosituimmaksi sarjaksi nopeasti nousseen Squid Gamen, luin Anna Kontulan pamfletin Pikkuporvarit ja seurasin kulttuurin rahoitukseen liittyvää keskustelua.

Jälkimmäinen järkytti eniten. Sekä nettiuutisten alalaidoista että somesta silmille roiskui näkemyksiä äärilaidasta toiseen. Asiallisessa päässä keskustelivat kulttuurialan ammattilaiset ja tuntijat, kun taas osa keskittyi huuteluun vailla parempaa tietoa. Ymmärrän trollauksen, niin vastenmielistä kuin se onkin, ymmärrän sivistyksen puutteen ja tietenkin neurologisten syiden aiheuttamat kognitiiviset haasteet, mutta tarkoitushakuinen tyhmän esittäminen poliittisista syistä ärsyttää.

Jo jonkin aikaa on puhuttu taide- ja tiedevihamielisyyden noususta. Teeskennelty typeryys liittyy ilmiöön. Vai mikä muu selittää aikuiset ihmiset, jotka omalla nimellä sanovat, ettei kulttuuri tarvitse rahoitusta, koska kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja ja televisiosta tulee ohjelmia, kun maksaa Yle-veron. Aivan kuin teokset materialisoituisivat tyhjyydestä.

Tuskin suurin, mutta äänekäs joukko poistaisi kaiken julkisen tuen ja jättäisi tekijät markkinatalouden armoille. Näkökulmasta paistaa syvä ymmärtämättömyys. Esimerkin kirjallisuuden saralta antoi Twitterissä Milja Kaunisto todetessaan, että jopa niinä vuosina, jolloin hänen kirjansa ovat olleet bestsellereitä, on hän elänyt suomalaisen köyhyysrajan alapuolella.

Anna Kontula kirjoittaa, miten pikkuporvarillisuudessa kaikki nähdään hyödykkeinä. Asioilla on joko rahallinen tai siihen rinnastuva arvo. Sitä vasten on ymmärrettävää, että kaikki eivät käsitä, miten aineettomia asioita tulisi arvottaa.

Kulttuurin suhteen muistutan dosentti ja ylilääkäri Markku T. Hyypän tutkimuksista, joiden mukaan aktiivinen kulttuuriharrastus pidentää elämää jopa enemmän kuin kuntoilu. Hyötynäkökulmaa pitäisi selittää kulttuurivihamielisille ihmisille kuin viisivuotiaille, sillä pelkään olevani optimisti, kun epäilen ihmisten vain teeskentelevän tietämätöntä.

Kulttuurin rakastaja käsittää, että hyvä taide tai nokkela viihde on arvokasta sinänsä. Kun taas osa kansan syvistä riveistä kai haluaisi nähdä kulttuurityöläiset taistelemassa toimeentulosta brutaalissa realityssa.

Kontula käsittelee kirjassaan yleistä oletusta, että kun tekee kaiken ”oikein”, elämä sujuu hyvin. Lopun edessä muistellaan harvoja, aidosti onnellisia hetkiä. Usein lapsuutta, jolloin itseään ei ollut vielä sulkenut näkymättömään häkkiin.

Yksi Squid Gamen ideoista on iloa tuovan leikin ja veren maku suussa kilpailemisen ristivalotus. Jokainen lapsi piirtää ja laulaa, mutta viimeistään peruskoulun myötä moni tuntee rampauttavaa häpeää taiteellisten harrastusten suhteen. Johtuuko kulttuuriviha siitä? Että miksi noiden pitäisi saada tehdä sitä, mikä minulta vietiin?

Hanna-Riikka Kuisma

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut