Kaikki eivät työskentele mainostoimistossa – työelämän muutoksia ei pidä liioitella - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kaikki eivät työskentele mainostoimistossa – työelämän muutoksia ei pidä liioitella

Asioiden tuntijat ja niiden ajajat suurentelevat puolihuomaamatta muitakin kehityssuuntia.

24.10.2021 3:00

Radion ajankohtaisohjelmassa keskusteltiin taannoin etätyöskentelystä.

Kerta ei ollut ensimmäinen. Aihe on ollut mediassa esillä tavan takaa lähinnä siitä näkökulmasta, miten etätyö muuttaa suomalaista työelämää ja muuttuu uudeksi normaaliksi.

Toimittaja ja asiantuntijat pyörittelivät puheissaan jälleen kerran paluuta toimistoihin ja palaverikäytäntöihin.

Sellaistahan suomalainen työ nykyään on. Istutaan läppärin ääressä, innovoidaan ja palaveerataan. Kahvitunnilla nautitaan indonesialaisista pavuista käsin jauhettua espressoa. Lounastunnilla pyöräillään kivaan deliin syömään avokado-itusalaattia ja lähileipomon hapanjuurileipää.

Vain 14 prosenttia teki etätyötä

Paitsi ettei ole. Oletus perustuu vanhan kunnon Kehä kolmosen sisäpuoliseen kuplakäsitykseen, jossa kaikki siinä piirissä tapahtuvat toiminnot ja asenteet sekä niiden muutokset puolivahingossa yleistyvät koskemaan koko maata.

Kaikki suomalaiset eivät todellakaan työskentele mainostoimistossa. Myös arkkitehtitoimistojen, mediatoimitusten ja it-firmojen kaltaiset työnantajat työllistävät vähän palkansaajia.

Erilaisissa virastoissa ja konttoreissa suomalaisia työskentelee enemmän, mutta valtaosa työikäisistä kansalaisista toimii aloilla, joilla etätyö ei ole mahdollista tai sitä voi tehdä vain rajoitetusti.

Yliaktuaari Tatu Leskinen kertoi syyskuussa Tilastokeskuksen artikkelissa, että kesällä vain 14 prosenttia työllisistä teki koko työaikansa kotona. Osa heistä oli toiminut niin jo ennen koronakriisiä. Yli puolet työllisistä ei tehnyt etätyötä lainkaan.

Koronakriisin aiheuttamissa poikkeusoloissa joitakin koulunkäynnin kaltaisia isoja toimintoja kyettiin siirtämään väliaikaisesti kokonaan etäasentoon tai virtuaalimaailmaan. Suurin osa toimialoista edellyttää kuitenkin melkein aina fyysistä läsnäoloa.

Suuria sellaisia ovat lähes koko palvelusektori ja likimain kaikki tehdastyöt sekä kaupan ala, rakentaminen, kunnossapito, kuljetukset, alkutuotanto ja ravintolapalvelut –  hoidosta ja hoivasta puhumattakaan.

Taloja ei rakenneta, korjata eikä nuohota etänä. Hiuksia ei leikata Teamsissä. Lapsia tai vanhuksia ei hoideta läppärillä oman keittiön pöydän äärestä. Siihen soveltuvia automaatiosovelluksia on tosin jo olemassa, ja lisää kehitetään eri puolilla maailmaa.

”Kuka syö enää lihaa? Melkein kaikkihan ovat kasvissyöjiä.”

Vain neljä prosenttia ei syö lihaa

Koronakokemukset muuttavat työelämää, mutta eivät siinä määrin kuin pääkaupunkiseudun pienissä piireissä annetaan ymmärtää.

Sama pätee muun muassa ruokaan ja liikkumiseen. Kupla-ajattelu leimaa osin tiedostamattomasti niitäkin. Heitot ovat vähän karrikoituina tätä maata:

”Kuka syö enää lihaa? Melkein kaikkihan ovat nykyään kasvissyöjiä.”

”Mihin saastuttavaa autoa tarvitaan, kun käytössä on fillari, juna, bussi tai ratikka.”

Vain neljä prosenttia suomalaisista on kasvissyöjiä. Autoja Suomessa on lähes yhtä paljon kuin asukkaita. Joukkoliikenne on varsinkin maaseudulla olematonta.

Kyse on samankaltaisesta lappusilmäisyydestä kuin se, josta uuden sukupolven mielipidevaikuttajat moittivat esimerkiksi perussuomalaisten kannattajia. Influensserit kylvävät populismin siemeniä ihan itse.

Rakentaminen on yksi niistä monista toimialoista, joiden töitä ei voi tehdä etänä.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut