Missä kuntatalous, siellä Junckerin kirous - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Missä kuntatalous, siellä Junckerin kirous

”Pandemian jälkeen suuri linjanveto käydään Porissa ja useimmissa kunnissa siitä, palataanko tiukkaan talouskuriin vai hyväksytäänkö hoiva-, palvelu- ja hyvinvointivelan korjaamiseen perustuva velkaantuminen,” pohtii kaupunginvaltuutettu (vihr, sit) Timo Aro kolumnissaan.

22.9. 3:00

Porin päättäjät painivat syksyllä muiden kuntien tavoin tulevan talousarvion kanssa. Kuntatalouden pyörteisyydessä yksi jos toinenkin kohtaa niin sanotun Junckerin kirouksen tai lain:

”Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme sitä, kuinka tulisimme sen jälkeen valituksi uudelleen”.

Junckerin dilemma tuli mieleen, kun kuunteli Porin uutta kaupunginvaltuustoa unilukkarina herätellyttä Eero Laesterää. Kuntatalouden mestarin sanoma ei jäänyt epäselväksi.

Ydinviesti oli, ettei Pori kykene nykytahdilla toimimaan maakunnan veturina, eikä vetämään edes itseään saati sitten ympärillä olevaa maakuntaa.

Pori sai ison miinusmerkin taloudenpidosta erityisesti viime valtuustokaudella. Rakenteellisista uudistuksista ei kyetty päättämään ja taloutta sopeutettiin toistuvasti veronkorotuksilla. Velkaantumiselle löydettiin toinen toistaan parempia perusteluita.

Iso plusmerkki tuli yllättäen Porin palvelutuotannosta. Julkiset palvelut tuotetaan useimpiin verrokkikaupunkeihin nähden kustannustehokkaasti.

Pandemian jälkeen suuri linjanveto käydään Porissa ja useimmissa kunnissa siitä, palataanko tiukkaan talouskuriin vai hyväksytäänkö hoiva-, palvelu- ja hyvinvointivelan korjaamiseen perustuva velkaantuminen.

Kyse on mielestäni enemmän sekä että- kuin joko tai -vaihtoehdosta.

Porilla on rakenteellista alijäämää noin 10–15 miljoonaa euroa. Vaikeuskerrointa lisää häijy demografinen yhtälö, kun lasten ja työikäisten määrä vähenee samanaikaisesti ikääntymisen tsunamin kanssa. Kuntalaisten ikääntyminen ei ole ongelma eikä kaada kuntataloutta, mutta kunnallisveroa maksavien työikäisten määrän väheneminen ja muuttotappio on iso mörkö.

Kuntatalouden sopeuttaminen on välttämätöntä, mutta se pitää tehdä hallitusti. Se edellyttää yhteistä näkymää usealle valtuustokaudelle, eikä tarkoita yksisilmäisiä oikeiston henkilöstövähennyksiä tai vasemmiston veronkorotuksia. Nopea äkkijarrutus ei ole fiksua, eikä edes realistista ilman sen aiheuttamia vielä suurempia toiminta- ja mainehaittoja.

Yli puolet henkilöstöstä ja resursseista siirtyy yhdessä yössä uusille hyvinvointialueille 1.1.2023. Vasta sen jälkeen on mahdollista aidosti arvioida tulevien palveluiden tarvetta, laajuutta ja oikeaa henkilöstömäärää.

Kuntatalouden sopeuttaminen on tärkeää, enkä halua millään tavoin vähätellä asiaa. Näen silti vaarana, että krooninen sopeuttamispuhe kääntyy itseään vastaan. Se vie liikaa energiaa kolikon toiselta puolelta ja vielä tärkeämmältä asialta eli mistä ja miten Pori saa tulevaisuudessa lisää tuloja.

Jatkossa pitää keskustella paljon enemmän kaupungin elinvoiman, väestön, yritysten, opiskelijoiden, verotulojen ja työpaikkojen määrän kasvattamisesta. Se lisää toivoa ja tulevaisuususkoa.

Ja on sivumennen sanoen vielä vaativampaa kuin etsiä säästö- ja leikkauskohteita.

Kirjoittaja on alue- ja väestönkehityksen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori sekä Porin kaupunginvaltuutettu (vihr, sit).

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos