Kansainvälistymiseen ei tarvita suomen kielen surmaa - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kansainvälistymiseen ei tarvita suomen kielen surmaa

Onko suomen kieli vaarassa kuolla sukupuuttoon, pohtii Eveliina Talvitie kolumnissaan.

30.7. 3:00

Naised need ei murdu tuules / igapäev on isevärvi nende huuled / kõik on hästi, ninad püsti/ pole vaja Botox süsti.

Näin laulaa virolainen folkyhtye Naised Köögis. Porilaisille avautunee yhtyeen nimi selityksittäkin, mutta kerrottakoon, että se tarkoittaa suoraan suomentaen: Naiset keittiössä.

Köökinaisten biisin sanat kulkevat suomeksi jotenkin näin: Naiset eivät taivu tuulessa. Huulissa on luontaista punaa. Kaikki on hyvin, nenät pystyssä. Ei tarvita Botox-pistosta.

Vaikka suomen ja viron kielet muistuttavat toisiaan, on silti suoraan sanottuna hiukan pöljää, että jotkut suomalaiset odottavat saavansa Virossa palvelua suomeksi. Eihän Suomessakaan palvella viroksi. Toki suomituristien eli porojen, joiksi heitä Virossa rakkaudellisesti kutsutaan, oletuksella on tieteellinen pohja. Suomen ja viron kieli kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan.

Totta on sekin, että jotkut keski-ikäiset ja vanhemmat virolaiset todella osaavat puhua suomea. Monet heistä kertovat oppineensa kieltä kylmän sodan aikaan Suomen televisiosta, jota varten viriteltiin antenneja. Ikkuna länteen avautui ja Dallas, Ritari Ässä sekä K-kaupan Väiski tulivat tutuiksi.

Vaikka Suomella on jo kielisukulaisuuden kautta vahva kulttuurinen yhteys juuri Baltian suuntaan, vaikuttaa välillä siltä, että yhteyttä rapakon taakse Amerikkoihin ja Britteihin koetaan enemmän. Suomalaisissa ravintoloissa ruokalistat saattavat olla ainoastaan englannin kielellä. Kauppakeskusten nimet ja kaupunkien mainoslauseet kirjoitetaan nekin nykyään mielellään pelkästään englanniksi. Turku taitaa olla nykyään Turku city.

Olen huolissani. Pienemmistä suomalais-ugrilaisista kielistä useat ovat uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Onko suomen kielelle käymässä samoin?

Ylenmääräistä englanninkielen käyttöä perustellaan usein kansainvälistymisellä. Mielestäni kansainvälistyminen ja oman kielen vaaliminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

Kielitaito on toki tärkeää. Ilman sitä on turha yrittää kansainvälistyä, eikä kyse ole pelkästään oppimisesta. Kyse on myös kehtaamisesta. Puolisoni olen esimerkiksi kuullut puhuvan englannin ja viron lisäksi reippaasti ainakin venäjää, italiaa ja sloveniaa. Itse olen niitä, jotka ahdistuvat elleivät osaa valita oikeaa verbimuotoa. On häpeä tunnustaa, että vaikka nykyään melko hyvin ymmärrän kirjoitettua ja kuultuakin viroa, ajaudun hämmennyksen valtaan heti, kun pitäisi muodostaa spontaaneja lauseita. Yritän kyllä, sillä en halua olla se englantia vääntävä pöljä, joka ei ole vaivautunut oppimaan asuinmaansa kieltä.

Suomen kieli on kuitenkin tärkein. Se on se kieli, jolla ajattelen ja tunnen ja jonka avulla yritän muodostaa tästä moninaisesta maailmasta jonkun käsityksen.

Kirjoittaja on porilaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on asunut neljä vuotta Virossa.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: