Rikas päättää köyhänkin puolesta - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Rikas päättää köyhänkin puolesta – Ketä kiinnostaa, jos yli puolet jättää äänestämättä?

”Hyväosaiset kokevat, että asioihin voi vaikuttaa äänestämällä. Ne, joilla menee huonosti kokevat, että oma tilanne ei parane, riippumatta siitä kuka valtaa käyttää,” kirjoittaa Raisa Ranta kolumnissaan.

27.7. 3:00

Kuntavaaleistakaan ei ole vielä toivuttu, kun pitäisi jo alkaa miettimään seuraavia. Tammikuussa käydään historialliset aluevaalit, joissa päätetään pelastus-, sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta. Mutta kansaa ei tunnu kiinnostavan, ja kaikki arviot povaavat aluevaalien äänestysprosentista alhaista.

Kuntavaaleissa Satakunnassa annettiin 11 000 ääntä vähemmän kuin viime vaaleissa. Äänestysaktiivisuus oli valtakunnallista tasoa ollen 55 prosentin tienoilla. Laiskaa äänestysintoa on selitetty niin koronalla kuin kauniilla kesäpäivälläkin, mutta todellisuus lienee karumpi. Isoa osaa kansasta homma ei vaan jaksa kiinnostaa.

Maaginen 50 prosentin raja ei ole enää kaukana, jonka jälkeen ei voida enää puhua enemmistön antamasta tuesta päätöksentekijöille. Harjavallassa rajapyykki alitettiin jo näissä vaaleissa äänestysprosentin jäädessä 49,9:ään. Yli puolet haistatti pitkät kuntien peruspalveluille.

Tulevien aluevaalien osalta äänestämättä jättämisen uhkakuvia ei ole vaikea kuvitella, kun kansa on jo valmiiksi kyllästynyt.

Politiikkaa tehdään hyväosaisten ehdoilla ja rikkaat päättävät myös köyhien asioista. Tilastokeskuksen datasta selviää, että rikkain kymmennys äänestää 72,7 prosentin innolla, kun taas köyhin kymmenys aktivoituu vain 37,2 prosenttisesti. Toisin sanoen kymmenestä rikkaimmasta yli seitsemän käy äänestämässä ja kymmenestä köyhimmästä vain alle neljä. Jakauma ei ole millään muotoa tasapuolinen ja voidaan vain arvailla, miten se vaikuttaa politiikan tasapainoon.

Hyväosaiset kokevat, että asioihin voi vaikuttaa äänestämällä. Ne, joilla menee huonosti kokevat, että oma tilanne ei parane, riippumatta siitä kuka valtaa käyttää.

Huono-osaisia vaivaa näköalattomuus ja toivottomuus. Kun henkilökohtaisessa elämässä energia menee arjen asioiden kanssa kamppaillessa, ei siinä sote-, hyte-, lape- tai pela-asiat jaksa enää kiinnostaa, vaikka juuri heidän palveluihin aluevaaleilla valittavat päättäjät vaikuttavat eniten.

Uusien aluevaalien – joista on puhuttu myös sote- ja hyvinvointivaaleina – haasteena on, se että ihmiset eivät tiedä, mistä ollaan päättämässä. Sotesta on puhuttu niin pitkään, että jo koko kirjainyhdistelmä saa kuullun ymmärtämisen pois päältä ja silmiin tulee lasittunut katse. Saat vastaukseksi korkeintaan pari hajamielistä nyökkäystä ja keskustelu tyrehtyy ennen kuin alkaakaan.

Puolueille ja medialla on edessään suuri demokratiatehtävä, kun ensin ehdokkaat ja sitten äänestäjät pitäisi saada innostumaan uusista vaaleista.

Eikä näissä vaaleissa ole kyse vain hyväosaisten asioista, vaan ihmisestä heikoimmillaan ja apua tarvitsevana. Tilanne, josta meistä jokainen itsensä löytää jossain elämänvaiheessa.

Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas).

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: