Ei kaikki miehet, mutta valitettavasti myös hyvät tyypit - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Ei kaikki miehet, mutta valitettavasti myös hyvät tyypit

Seksuaalinen häirintä on mahdollista niin kauan, kun hyväksyjien joukko on suurempi kuin sen tuomitsevien, ottaa Laura Pullinen kantaa kolumnissaan.

22.7. 3:00

”Punkskene ei ole niin turvallinen kuin luulit.”

Näin todetaan viikko sitten Instagramiin perustetun Punkstoo-tilin kuvauksessa. Tätä kirjoittaessani tilin rinnalle ovat syntyneet ainakin Metaltoo- ja Suomirapstoo-tilit. Näille tileille on kertynyt kymmeniä kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä, väkivallasta ja misogyniasta suomalaisessa musiikkimaailmassa.

Vaikka tilit käsittelevät häirintää musiikkialalla, ovat kokemukset yleistettävissä ja valitettavan monen samaistuttavissa. Yksikään yhteisö, ammattikunta tai tapahtuma ei ole immuuni seksuaaliselle häirinnälle.

Häirintätapauksissa on usein läsnä tekijän ja uhrin välinen valta-asetelma ja sen väärinkäyttö. Tekijä on joko yleisesti tai kyseisessä yhteisössä tavalla tai toisella ylempänä – tunnetumpi, vaikutusvaltaisempi tai arvostetumpi. Asetelma on surullinen, mutta tyypillinen.

Monia viime aikoina ilmi tulleita häirintätapauksia yhdistää se, että tekijänä on yleisesti ”hyvänä tyyppinä” pidetty henkilö. Hyvän tyypin maine suojelee tekijää jopa enemmän kuin perinteinen valta-asema. Ei kaikki miehet, mutta ei nyt ainakaan hyvät tyypit!

Hyvän tyypin kamalasta käyttäytymisestä kertominen ja siihen puuttuminen on huomattavasti korkeamman kynnyksen takana kuin valmiiksi epämiellyttävänä henkilönä tunnetun tekoihin ja sanoihin tarttuminen.

Ilmiöön liittyy koulukiusaamisesta tuttu hiljainen hyväksyntä: yksi kiusaa ja ympärillä porukka hiljaisesti hyväksyy tilanteen. Moni sivustaseuraaja tuntee kyllä piston sydämessään, etenkin jälkikäteen, mutta tilanteeseen puuttuminen on vaikeaa – siinähän saattaa itse tulla leimatuksi tosikkona tai ilonpilaajana.

Häpeä ja pelko estävät sekä uhreja kertomasta tapahtuneesta että ympärillä olevia puuttumasta häirintään. Seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu avoimemmin jo vuosia, mutta uhrien vähättely ei ole vähentynyt. Edelleen liian moni etsii häirinnän syitä mieluummin uhrista kuin tekijästä.

Jokainen on vastuussa omista tekemisistään, mutta jokaisella on myös vastuu puuttua häiritsevään tilanteeseen ja käytökseen.

Ennen kaikkea jokaisella on vastuu omasta asenteestaan. Seksuaalinen häirintä on mahdollista niin kauan, kun hyväksyjien joukko on suurempi kuin sen tuomitsevien.

Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vihr).

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: