Kirja Kyllikki Saaresta toi esiin muistot pontikkatehtaasta - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kirja Kyllikki Saaresta toi esiin muistot pontikkatehtaasta

Historia näkyy kerrostumina nykyisyydessä niin, että osumia löytyy omasta henkilöhistoriasta, vaikka kyse olisi selvittämättömästä murhatapauksesta 1950-luvulta.

4.7.2021 3:00

Olen kirjaimellisesti kävellyt rikospaikalle, kun metsässä tuli vastaan pontikkatehdas.

Oksien ja puiden siimekseen piilotetut pannut löytyivät, kun olin pikkupoikana miesten mukana kävelemässä metsässä joskus 1980-luvulla Isojoen Kärjenkylässä.

Kun ei ollut loputonta somevirtaa tuijotettavaksi ruudusta, piti keksiä muuta tekemistä. Kävelyretkillä oli yleensä joku kohde, mutta hienointa oli kuunnella miesten jutustelua ja tarinointia.

Pontikkapannujen löytyminen oli aikuisistakin sen verran jännittävää, että asia jäi voimakkaana myös lapsen mieleen.

Tuotanto oli tauolla, mutta muuten paikka vaikutti olevan käytössä.

Kun retken jälkeen kerroin asiasta isoäidille, tieto ei herättänyt ihmetystä. Hän osasi heti nimetä tehtailijan.

Pontikan keittäminen oli vielä tuolloin jos ei nyt ihan arkista, niin hyvin vanhemman sukupolven muistissa.

Pontikkatehtaan löytyminen tuli mieleen, kun luin Teemu Keskisarjan tuoreen kirjan Kyllikki Saaren murhasta.

Kirjasta tuli vastaan tuttuja paikkoja, sukunimiä ja murresanoja, vaikka oma näkökulmani Isojokeen on lapsenlapsen.

Huomasin silti, että paljon on mukaan tarttunut.

Kyllikki Saaren ruumis löydettiin suohaudasta lokakuussa 1953 vasta viiden kuukauden kuluttua katoamisesta. Ruumiin löytäminen aiheutti uutissensaation ja veti laajalti ihmisiä paikan päälle Isojoelle.

Keskisarja kuvaa hienosti 1950-luvun Isojokea, jossa sodasta selvinneet miehet ja naiset rakensivat tulevaisuutta. Monilla oli rikki mieli ja keho, mutta niin vain elämä soljui eteenpäin.

Sodanjälkeistä Suomea on helppo leimata köyhäksi, kun omassa mielessä vertauskohta on nykyinen yltäkylläinen hyvinvointi. Todennäköisesti aikalaiset miettivät toisin ja näkivät myös edistystä, kun esimerkiksi polkupyöriin saatiin katajan tilalle luonnonkumit.

Pontikalle oli tilausta ja sitä tehtiin paljon Isojoella, sillä alkoholin saatavuutta rajoitti niin sanottu maaseudun kieltolaki.

Tämä perintö näkyi vielä kävelyretkellä 1980-luvulla.

Kyllikki Saaren murha taisi tulla vastaan ennemmin Alibista kuin Isojoelta.

Asiasta ei kauheasti puhuttu. Ehkä ei ollut sanottavaa, vaikka tapahtuma taustalla olikin. Joulukirkkoon mentäessä Saaren hautakivi näkyi hyvin kirkkomaalla.

Pontikkapannujen löytämisestä kului muutama vuosi ja vastaan tuli ”lähes varma tekijä”, kun Kihniöstä kotoisin oleva naapuri kertoi omat muistonsa paikkakunnan kirkkoherrasta.

Kuuntelin tarinointia haltioituneena ja ihmettelin, miksi tekijää ei ole otettu kiinni.

Kyllä otettiin ja tuomittiinkin, mutta Kihniössä tapahtuneista seksuaalirikoksista. Kirkkoherra on ollut kestoepäilty Kyllikki Saaren murhassa ja myös Keskisarja tuo hänet laajasti esiin kirjassaan.

Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut