Miten kasvattaa lasta oikein - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Miten kasvattaa lasta oikein?

10.6. 3:00

Näin eläkepäivilläkin lasten vanhemmat tulevat joskus kyselemään silmänkääntötemppuja kasvatustyönsä helpottamiseksi. On pakko tuottaa heille pettymys. Sellaisia ei ole.

Vuosikymmenten saatossa on nostettu esiin monenlaisia menetelmiä, joiden on uskoteltu ratkaisevan pahimmatkin ristikot. Vaikka kasvatus on universaali projekti, on sen toteuttamisympäristössä aina kulttuurisia erityispiirteitä. Niihin vaikuttavat muun muassa uskonto ja perinteet. Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa patenttiratkaisua, jolla ihmistaimen kouliminen varmuudella tuottaa satoa.

On kuitenkin joitakin periaatteita, jotka ohjaavat työssä oikeaan suuntaan. Ne on syytä jokaisen tiedostaa.

Itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi tunteminen on oman kokemukseni mukaan se ainoa alusta, jolle satoa tuottava kasvatus voidaan kylvää. Ilman sitä satovaihtelu voi olla suurta.

Rakkaus ei kuitenkaan saa olla rajatonta. Juuri rajat tuovat turvallisuuden tunteen. Liikkumatilaa ei ole syytä merkitä piikkilangalla, vaan kuminauhalla. Harha-askeleen ei tarvitse haavoittaa.

Käskytys ja komennot kuuluvat armeijaan, ohjaus lasten kasvatukseen. Huutaminen on arkipäivän yhteentörmäyksissä yleensä merkki siitä, että peli on jo menetetty. Sen käyttäminen tulee säästää äärimmäisen vakavan tilanteen yhteyteen, josko sinnekään. Äänen sävyllä voi viestiä paljon paremmin kuin sen korottamisella. Ilmeet ja eleet täydentävät kokonaisuuden.

Kasvattajan tulisi kaikissa olosuhteissa pysyä rauhallisena. Kriittisellä hetkellä on hyvä luetella mielessään, vaikka kuukausien nimet ennen kuin ryhtyy toimeen. Sitä tehdessä syke ehtii jo vähän laskea.

On tärkeää, että lapsi tuntee rakkautta ja turvallisuutta pahimman tunnekuohunsa aikana. Pikaistuksissaankin kannattaa välttää uhkailua ja kiristystä, eikä sortua lahjontaan. Lapsen kielteisen käytöksen aiheuttaja olisi hyvä selvittää. On varmasti olemassa selvä syy, miksi hän toimii kuten toimii.

Lapselle täytyy tarvitessa voida antaa aidosti huomiota. Vastailu samalla tietokoneen ruutua tuijottaen tai kännykkää hiplaillen on viesti välinpitämättömyydestä.

Samaan syntien katkeamattomaan sarjaan kuuluu murahtelu sanomalehden tai kirjan takaa. Katsekontaktin puuttuminen kertoo lapselle, että on menossa jotain häntä tärkeämpää.

Yllättävän moni vanhempi kuvittelee, että heidän kiireiset viikkonsa tulee korvata lapsille viemällä nämä kylpylään tai laivalle. Parasta koko perheen kannalta on kuitenkin yhdessä oleminen ihan tutuissa kotiympyröissä ja -askareissa. Tehdään retki lähimetsään tai pelataan sisällä lautapelejä.

Ollaan kimpassa, ehdoitta.

Kokemuksesta tiedän, että kaikki edellä kirjoitettu on helpommin sanottu kuin tehty. Kannustan silti yrittämään.

Kirjoittaja on eläköitynyt alakoulun rehtori, nykyinen vaari.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: