Kolumni: Hoiva-alan hyvinvointiin on satsattava nyt, jotta vanhustenhuollon kriisistä ei tule itseään toteuttava ennustus - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Hoiva-alan hyvinvointiin on satsattava nyt, jotta vanhustenhuollon kriisistä ei tule itseään toteuttava ennustus

1.6. 2:45

Porin perusturvan ikäihmisten palveluiden tila vaikuttaa olevan paljon mainettaan parempi. Ympärivuorokautisten asumispalveluiden asiakkaille ja omaisille tehdyssä kyselyssä reilusti yli 90 prosenttia asiakkaista ja omaisista on sitä mieltä, että omassa palvelupaikassa on hyvä asua ja olla.

Kotihoidon asiakkaat ja omaiset puolestaan kertoivat yli 95-prosenttisesti saavansa hyvää ja laadukasta apua. Erinomaiset arviot sai myös henkilökunnan ystävällisyys niin kotihoidossa kuin asumispalveluissakin.

Mikä meillä sitten mättää? Miksi yleinen käsitys on, että asumispalveluiden laatu ei ole kohdallaan ja jonoja riittää?

Yhtenä selityksenä lienee sekä virkamiesten että päättäjien viljelemä viesti säästöistä ja tehostamisesta. Inhimillisyyden unohtava taloudellinen jargon on omiaan aiheuttamaan ikäviä mielikuvia. Samalla luodaan hoiva-alan henkilöstölle riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta.

Kun päälle vielä lisätään mielipidepalstojen ja yleisen keskustelun pohjavire huonosta palvelun laadusta ja heitteille jätetyistä vanhuksista, ei ole mikään ihme, että hoiva-ala ei houkuttele. Kärsimme jo nyt työvoimapulasta ja tilanne kärjistyy entisestään, kun palveluita tarvitsevien joukko laajenee väestön ikääntyessä.

On siis toimittava, jos vielä mielimme saada laadukasta hoivaa jatkossakin. Talouspaineet lisääntyvät ja jo nyt on tiedossa useiden miljoonien menolisäykset tuleville vuosille lakimuutosten ja hinnankorotusten vuoksi.

On selvää, että asioita on opittava tekemään fiksummin, mutta yhtä selvää on, että tehokkuutta on turha enää etsiä henkilöstön venymisestä. Sen sijaan tuottavuus on haettava uusista ja asiakaslähtöisemmistä palvelumalleista, hallinnon sujuvoittamisesta ja digitalisaatiosta. Jotta työntekijöitä olisi alalla tulevaisuudessakin, henkilöstön hyvinvoinnin on oltava kaiken tekemisen edellytyksenä.

Yksi palvelujärjestelmämme toimivuuden edellytys on sekin, että ikäihmiset voivat viettää itsenäistä ja hyvää elämää mahdollisimman pitkään ennen raskaisiin palveluihin turvautumista.

Tällä hetkellä valitettavan monen kotona asuvan ikäihmisen elämänlaatuun vaikuttaa varallisuus. Huolimatta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on taata kaikille riittävä elintaso, eläkeläisköyhyys koskettaa lähes 200 000 suomalaista.

Kaikilla ei ole tasavertaista mahdollisuutta nauttia palveluista, vaan moni joutuu täydentämään perustarpeitaan leipäjonoissa ja osa tinkii lääkärikäynneistä sekä tarvitsemistaan lääkkeistä ja ennaltaehkäisevistä palveluista, koska rahat eivät riitä edes välttämättömään.

Eläkeläisköyhyyden poistamiseen tarvitaan ennen kaikkea pienimpien eläkkeiden tasokorotusta, mutta myös kunnilla on osansa tehtävänä. Palveluiden asiakasmaksujen alennukset ja perimättä jättämiset mahdollistavat niiden käytön myös köyhyysrajan alapuolella eläville eläkeläisille.

Satsaamalla onnelliseen vanhuuteen jo kotona asuessa mahdollistamme palveluiden säilymisen laadukkaina jatkossakin.

Raisa Ranta

Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas)

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: