Kun valmistautuu kuolemaan, voi keskittyä elämään – on tärkeää puhua ajoissa, miten vanhemmat haluavat elää ja tulla hoidetuiksi ennen hautaa - Kolumnit - Satakunnan Kansa

Kun valmistautuu kuolemaan, voi keskittyä elämään – on tärkeää puhua ajoissa, miten vanhemmat haluavat elää ja tulla hoidetuiksi ennen hautaa

Edunvalvontavaltuutus on pahan päivän varalle hyvä olla olemassa, jos kyky omien asioiden hoitoon heikkenee.

5.2. 21:39

Puhe kuolemasta on alkanut meidän perheessä jo vuosia sitten. Vanhempani ovat valmistaneet meitä lapsia tulevaan, vaikka kummallakaan ei ole mitään viitteitä äkillisestä kuukahtamisesta.

Päinvastoin näyttää siltä, että meidän perheen kaksi tervaskantoa ovat elämänsä kunnossa. Äiti on 75-vuotias ja kipittelee reilulla 150-senttisellä varrella päivittäin lenkillä ja hiihtää.

Isä täyttää pian 78 vuotta ja hän käy kuntosalilla, suunnistaa ja ravaa Ounasvaaran rinteissä kuin nuori varsa konsanaan. Ottaa juoksuvetoja niin, että välillä saan huolestuneita soittoja Rovaniemeltä sisareltani, että taas se isäukko on kyntänyt maata turvallaan, lasit on rikki ja polvet auki.

Vaikka molemmat vanhempani ovat ikäisekseen kovassa iskussa, kuolemasta ja toiveista viimeisten elinvuosien varalle on jo puhuttu. Siitäkin huolimatta, että aihe on tuskallisen raskas. Eikä niistä ole pelkästään puhuttu, vaan laitettu asioita paperille väistämätöntä odottamaan.

Vanhemmat ovat tehneet testamentin ja sitä on moneen kertaan luettu läpi, ettei meidän perillisten tarvitse pilkkuakaan arpoa tai mistään kiistellä sen jälkeen, kun vanhemmista aika jättää.

Tällä viikolla hoitui kuntoon myös yksi tärkeä paperi eli edunvalvontavaltuutus. Jos niin ikävästi kävisi, että vanhemmat sairastuvat, eivätkä ole kykeneväisiä hoitamaan omia asioitaan, valtuutuspaperi vahvistetaan ja tehtävään nimetty henkilö ottaa vastuun.

Edunvalvontavaltuutus on varsinaista edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää asioiden hoito. Valtakirjalla voi itse määritellä, kuka asioitasi hoitaa ja miten.

Vaikka molemmat vanhempani ovat ikäisekseen kovassa iskussa, kuolemasta ja toiveista viimeisten elinvuosien varalle on puhuttu. Siitäkin huolimatta, että aihe on tuskallisen raskas.

Vaikka laki edunvalvontavaltuutuksesta tuli voimaan jo vuonna 2007, valtuutuksia on vahvistettu Suomessa vielä kohtuullisen vähän. Digi- ja väestötietoviraston mukaan vuoden 2020 aikana edunvalvontavaltuutuksia on vahvistettu Suomessa 5813 kappaletta. Näistä 251 oli Porissa, 52 Raumalla, 11 Ulvilassa, 10 Huittisissa ja 11 Eurassa. Määrät ovat kuitenkin nousussa.

Se kuinka paljon itse edunvalvontavaltuutuksia on kaiken kaikkiaan tehty, kukaan ei tiedä. Niitä tehdään kotona, lakimiesten toimistoissa, turuilla ja toreilla, eikä osaan valtuutuksista tarvitse koskaan edes hakea toimeenpanevaa vahvistusta.

Paperi on pahan päivän varalle hyvä olla olemassa, vaikka sitä pahaa päivää ei kaikille tulekaan.

Olen puhunut vanhempieni kanssa myös elvytyskiellosta, jos terveydentila menee kriittiseksi ja elvytyksessä on riski saada aivovaurio. On puhuttu sedaatiosta eli kevytnukutuksesta, jolla kivuliasta kuolemaa voi helpottaa. On puhuttu kotisairaalan tarjoamista hoitomahdollisuuksista, jos haluaa kuolla kotiin.

Viime vuosien uutisten valossa hoitokotiin joutuminen tuntuu pelottavan monia vanhuksia, myös omia vanhempiani, eikä ihme. Siksi olen luvannut, etten jätä kumpaakaan laitokseen kitumaan ja elämänlaatu pidetään kunnossa loppuun saakka.

Kun nämä raskaat, mutta välttämättömät asiat on käyty läpi, voimme koko perhe keskittyä elämään ja ottamaan vetoja polvet ruvella.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: